Arkisto

49 inlägg

Heitellä banaaneja kattotuulettimeen

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuinen versio: ”Att kasta bananer i takflälten”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Haluan aloittaa kiittämällä ystävääni ML:ää siitä että hän kasvatti lapsensa luovuuteen ja sitä että saan lainata heidän iltaviihdykettään kuvaavaksi otsikoksi tälle tekstille jota parhaillaan olen tekemässä…vaikka en tiedäkään miltä tuntuu hangata kattoa ja seiniä puhtaaksi ;)

Voiko joku selvittää mikä logiikka on sen kriitiikin takana jota saan kun otan esiin ehdokasrahoituksen epäoikeudenmukaisuuden? RKP:läiset nousevat esiin lyhyesti sanottuna joka nurkasta, ja auto-poliittinen puhetulva tasaiseen tahtiin:

Minun tulisi olla hiljaa, osoittaa kunnioitusta, tietää paikkani, ei pitäisi olla huono häviäjä, ymmärtää että politiikassa tarvitaan verkostoja, kokemusta ja kontakteja. Saan olla iloinen että näin meni, että pääasia on että saimme säilytettyä suomenruotsalaisen mandaatin Brysselissä. Vaalit olivat voitto. Ja säilytimme suomenruotsalaisen mandaatin. Se on pääasia. Hiljaa. Brysselissä.

Oi ei. Niin en ole milloinkaan ajatellut. Minun naiivissa maailmassani EU-parlamentaarikko edustaa valitsijoitaan. Minun naiivissa maailmassani EU-parlamentaarikko edustaa valitsijoitaan. En suostu kutistamaan heitä ääniksi suomenruotsalaisuuden hyväksi.  Ehkä juuri tässä olen ymmärtänyt jotain väärin.

— Minulle on paljon tärkeämpää että EU-parlamentissa istuu järkeviä ihmisiä, kuin että he puhuvat ruotsia. —

Se, että on olemassa järkeviä ihmisiä, jotka puhuvat ruotsia, on aivan toinen juttu. Yhtä varmasti kuin että äidinkieli on ruotsi, tai RKP:n jäsenyyt, ei ole asia joka tapaa sen, että ihminen on sopiva EU-parlamentarikoksi… mutta nythän ei ole lainkaan siitä kysymys.

Se mihin reagoin RKP:n ehdokasrahoituksessa oli täsmälleen sama asia kuin se mikä vei minut torille 5 joulukuuta. Epäoikeudenmukaisuus. Miksi minun pitäisi olla siitä hiljaa juuri nyt?

On täysin itsestäänselvää että tietyt voimat RKP:ssä halusivat nimetä minut saalistamaan ääniä joita puolue ei muuten olisi voinut saada. Tästä olen ollut tietoinen alusta asti.

”Sidu, oletko sinä se nuuskaaja?” oli ensimmäinen kommentti jonka kuulin Simonkadulla helmikuussa. ”Kyllä, ja sinulla varmaan on hissin avaimet?” vastasin. Oivalsin heti muutamia viikkoja myöhemmin että hissipoikana toimi Puolueen korkeassa asemassa oleva virkamies.

Kaikki RKP:ssä eivät ole ajatelleet samalla tavoin. Joillekin on ollut tärkeää se mitä olen ja mihin uskon – ei se, minkä tyyppistä nikotiinia käytän, eikä myöskään kalastaminen täysin tuntemattomissa vesissä. Jotkut toiset ovat kohdanneet minut epäluuloisesti – heistä suurin osa on hyväksynyt minut, jotkut ottaneet välimatkaa.

Mutta kukaan – KUKAAN – ei ole käskenyt minua pitämään kitaani kiinni, päinvastoin: monet puolueen sisällä ovat halunneet ratsastaa nuuskapopulismilla äänikertoimia korvaavat dollarinkuvat silmissään:”On hyvä että olet liikkellä, näytä niille, anna kuulua!

Juuri sitähän minä teen, joten miksi heti tämä kritiikki puoluejohdolta, kansanedustajilta ja ruohonjuuritasolta? Ehkä se on vain niin että veistä saa käyttää vain reviirin puolustukseen, ei leikkaamaan pois omia mätäpaiseita?

Onko se siinä tapauksessa niin, että minun pitäisi velvollisuudentuntoisesti olla kiltti, hiljaa ja kiitollinen…pitääkö minun passiivisena katsoa kun se asiayhteys johon minut liitetään lahoaa sisältäpäin? Onko teillä kalpeaakaan aavistusta siitä, kenet nimesitte, RKP?

Money talks, bullshit walks

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

… tai

”Kaksikymmentä pientä pääehdokasta”

– the true story, as far as I know

Alkuperäinen versio: ”Money talks, bullshit walks”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Keskiviikko 15.huhtikuuta 2009. Ruotsalaisen kansanpuolueen EU-ehdokkaat on kutsuttu Brysseliin Henrik Laxin, istuvanan MEPin toimesta. Suurin osa niistä jotka tähtäävät vaaleihin on paikalla – joku ei päässyt tulemaan, viimeisiä ei vielä ollut nimetty.

Yksi ehdokkaista, Björn Månsson, halusi esittää avoimen kysymyksen puoluesihteeri Ulla Achrénille. Carl Haglund oli nimitetty päivää aikaisemmin, ja annettu ymmärtää että raha ei olisi mikään ongelma kampanjassa.

— Nyt Månsson ihmetteli tarkoittiko tämä lausahdus sitä että tietyt ehdokkaat saisivat suuremman taloudellisen tuen kuin muut? —

Achrén sanoi että kaikki saavat yhtä paljon, siis 10.000 euroa. Hän lisäsi lähes samaan hengenvetoon että hänellä ei tietenkään kontrolloi kaikkien rahastoja, yhdistyksiä, tukiryhmiä jne. joiden voidaan ajatella haluavan avustavan. MUTTA tärkeää on, sanoi hän, että RKP tällä kertaa menee vaaleihin leveällä rintamalla, 20 pääehdokkaalla.

……..

Sunnuntai 24 toukokuuta. Kristiinankaupungissa, Pohjanmaalla – enemmän ehdokkaita kuin kuulijoita kokoontui EU-keskusteluun Bio Duxiin. Paluumatkalla Vasaan juteltiin kampanjasta.

— Månsson kysyi hienotunteisesti rahoituksestani. Sanoin, että käytän sen mitä olen saanut puolueelta, en enempää. – Ai, juuri niin, sanoi hän. Entä itse? minä kysyin. – Juu,sanoi Månsson, hän sai kyllä hiukan enemmän rahaa, mm. Konstsamfundetilta. —

En ollut koskaan kuullut kissan puhuvan, enkä myöskään nähnyt sellaisen nielaisevan kanarialintua. Mutta jos joskus päädyn tilanteeseen, jossa molemmat kriteerit samanaikaisesti toteutuvat, niin nyt minulla on ainakin jotain, johon voin sitä verrata.

……..

Maanantai 1 kesäkuuta. Hbl oli meilannut joitain päiviä aiemmin ja kysynyt meiltä RKP:n ehdokkailta, kuinka rahoitamme kampanjamme. Nyt julkaistaan ensimmäinen artikkeli. Se osoittaa että Haglundilla on suurin budjetti. Månssonilla on toiseksi suurin – jopa + 40.000 euroa RKP:ltä. Joitain päiviä myöhemmin Haglund päättää selittää tarkemmin ja näyttää RKP-avustuksen: + 56.000 euroa.

— Haglundin ja Månssonin lisäksi myös Anna Bertills, Christel Liljeström ja Bo Linde ovat saaneet lisäavustusta. —

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki
Carl Haglund Etelä-Suomi 66.000 e
Björn Månsson Etelä-Suomi 50.000 e
Anna Bertills Pohjanmaa 20.000 e
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20.000 e
Bo Linde Pohjanmaa 20.000 e
Jarl Ahlbeck Åbo 10.000 e
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10.000 e
Britt Lundberg Ahvenanmaa 10.000 e
Nils Torvalds Etelä-Suomi 10.000 e
Patrick Wingren Pohjanmaa 10.000 e

— Nyt tuli vauhtia, ainakin Nils Torvaldsin ja Britt Lundbergin kampanjaleireissä. Silmänräpäyksessä heidän kassoihinsa lisättiin + 15.000 euroa kumpaankin, joskin viime hetkellä. Sain itse joitain päiviä aikaisemmin ilouutisen, että paikallinen RKP antoi minulle + 1.000 euro ! :) —

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki
Carl Haglund Etelä-Suomi 66.000 e
Björn Månsson Etelä-Suomi 50.000 e
Britt Lundberg Ahvenanmaa 25.000 e
Nils Torvalds Etelä-Suomi 25.000 e
Anna Bertills Pohjanmaa 20.000 e
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20.000 e
Bo Linde Pohjanmaa 20.000 e
Patrick Wingren Pohjanmaa 11.000 e
Jarl Ahlbeck Turku 10.000 e
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10.000 e

— Onko joku toinen joka ajattelee, että alamme lähestyä lopputulosta? —

Sanoin alusta asti että en halua ulkoisia sponsoreita, halusin välttää sidonnaisuuksia. Näin mielenkiintoisena haasteena käyttää 10.000 euroa ja yrittää osoittaa että kaikki ei ole kiinni taloudellisesta tuesta.

Se, mitä en ollut ottanut huomioon, oli puolueen ”aatteellinen” tuki. (Jos olisin löytänyt jonkin visuaalisesti tyydyttävän tavan laittaa sanan tupla- tai tripla-sitaattiin, olisin tehnyt niin.) Uskoin todellakin sen mitä oli sanottu.

……..

Tämän blogitekstin kirjoitan seuraavista syistä:

  • alleviivatakseni otsikkoa. Money talks, bullshit walks. Yksinkertaisinta on selittää minut huonoksi häviäjäksi, mutta lukekaa jumalan tähden faktat ja palatkaa asiaan jos se yhä tuntuu niin yksinkertaiselta.
  • osoittaakseni kaksi poikkeusta äänien ja vaalirahoituksen yhteyden häikäilemättömään matematiikkaan. Ne kaksi jotka saivat rahoillaan eniten, olivat todellakin Nils Torvalds ja minä itse. Me olemme molemmat hankalia ja ei-populistisia puolustaessamme yksilön oikeutta omiin valintoihin. Tämä lohduttaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen.
  • osoittaakseni että oikeistokonservatiivinen RKP-perinne hallitse yhä, vaikka kuinka haluttaisiin muuta väittää. Joka uskoo että Torvalds ja Månsson sattumalta hajoittivat liberaalien äänet, aliarvioi kielikapitali-idealisteja. Vai miten sekstetin joka puoluetta lihottaa, voidaan ajatella haluavan itseään kutsuttavan.
  • nollatakseni puoluejohtaja Stefan Wallinin kommentin Radio Vegassa 12.6:

    No, todellisuudessa se on kaikissa vaaleissa ollut niin, että erilaisiin ehdokkaisiin satsataan kampanjan eri vaiheissa eri tavoin. Se johtuu aivan yksinkertaisesti tietyistä alueista. Esimerkiksi ne, joiden pitää profiloitua suomen kielellä ja suomenkielisissä medioissa tarvitsevat vain enemmän rahaa, koska mainokset niissä ovat kalliita. Valitettavasti.

    Pelkurimaista selvitystä jahdatakseen saa ihan turhaan kyntää läpi Söderströmin tietokirjallisuuden. Tämän minä kirjoitin tietäen hyvin että jopa minun tieni kulttuurirahaston suhteen voi olla jatkossa risukkoinen.
    Ja sekalaisten vakuutusyhtiöiden, pankkien, kustantamoiden, mieskuorojen. Juu, se on selvempää kuin voisi uskoa. (Shit, tiesin että Nordeasta Aktiaan joku vuosi sitten vaihtamisessa piili jokin ansa… ;)

Koska pidän tilastoista (!) niin laitan tähän listan siitä ketkä ehdokkaista olivat kustannustehokkaimpia suhteessa äänimäärään, eli ketkä tekivät taloudellisesta näkökulmasta onnistuneimman kampanjan niillä välineillä jotka he olivat saaneet puolueelta käyttöönsä (kaikki mahdollinen ulkoinen sponsorointi on jätetty ulkopuolelle). Tilastollisesti kylmää, mutta antaa kuitenkin toivoa liberaalista tulevaisuudesta.

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki Äänet € / ääni
Nils Torvalds Etelä-Suomi 25 000 € 13 344 1,87 €
Patrick Wingren Pohjanmaa 11 000 € 5 878 1,87 €
Bo Linde Pohjanmaa 20 000 € 9 980 2,00 €
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10 000 € 4 099 2,44 €
Britt Lundberg Ahvenanmaa 25 000 € 9 582 2,61 €
Jarl Ahlbeck Turku 10 000 € 3 275 3,05 €
Anna Bertills Pohjanmaa 20 000 € 6 000 3,33 €
Björn Månsson Etelä-Suomi 50 000 € 14 044 3,56 €
Carl Haglund Etelä-Suomi 66 000 € 16 887 3,91 €
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20 000 € 4 224 4,73 €

Pääoman ajan pitäisi todennäköisesti olla ohi. Sanaan ”pääoma” en aseta mitään vasemmisto- tai oikeistopainotusta, tarkoitan vain että se, mitä rahalla saa ei ole enää tärkeää. Voima on jossain muualla, ja on meidän asiamme antaa sille se arvo joka sille kuuluu.

Suomenruotsalainen kansantanssi äänestäjien kanssa

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

Alkuperäinen versio: ”Finlandssvensk folkdans med väljarna”
Yleisönosastokirjoitus lähetetty lehtiin: ÖT, Vbl och Sydin, 10.6.2009
Käännös: Terhikki Mäkelä

RKP:tä on kritisoitu askeleen jäljessä olemisesta. Uskon, sen jalkojen laahaavan tahallaan jalkojaan. Perinteisen, konservatiivisen oikeistoblokin auktoriteetti on yhä hyvin suuri. Johto ilmoittaa puolueen olevan liberaali, siihen se on pakotettu – suomenruotsalaisten yhteen kokoaminen vaatii varsin laajalla suuttimella varustetun pölynimurin.

Ei siis ole yllätys että EU sai RKP- parlamentikon joka on porvarillisessa oikeistossa. Seuratkaa rahaa, niin löydätte syyn. Kaikki puhe kahdestakymmenestä pääehdokkaasta on tietenkin ensiluokkaista ”bullshittia”, valhe päin kasvoja meille ehdokkaille, jotka tapasimme Brysselissä 15. huhtikuuta vakuutettuina siitä että me kaikki pelaamme samoilla ehdoilla taloudellisen tuen suhteen. Vaaleissa olivat sitäpaitsi Torvalds ja Månsson asetettu toistensa viereen hienotunteisesti pirstomaan liberaaleja ääniä. Kampanja oli rahoitettu ja rakennettu niin että Haglundin edellytykset olisivat niin suuret kuin mahdollista, ja asetelma onnistui.

Jos puolue olisi ollut tosissaan kiinnostunut ehdokkuuden laajuudesta, olisi nähty että sekä nimeäminen että taloudellinen tuki olisi ollut tasan balansoitu liberaalien ja konservatiivien ehdokkaiden kesken, eteläisen Suomen ja Pohjanmaan välillä. Nyt sellaista tahtoa ei löytynyt. Piilotettu agenda on ollut saada ehdokas joka tyydyttää puolueen todellisen vallanhimon. Siihen ei kuulu Wallin – hän on enemmänkin yksi kaljuunanfiguureista aluksen keulilla, iloisesti laineilla hyppien.

En välitä erilaisten ”hiukan enemmän pääasiallisten” pääehdokkaiden kampanjarahoituksen takana olevien rahastojen, säätiöiden ja tukiryhmien nimistä. Terveellä maalaisjärkeä käyttäen voidaan todeta että pääoma tulee niiltä joilla on valtaa vaikuttaa siihen että RKP edustaa oikeistopolitiikkaa puettuna liberaaleihin ruotsinkielisiin vaatteisiin.

”Pääasia on että pystyimme säilyttämään suomenruotsalaisen mandaatin Brysselissä” – se on mantra jota puolueen toimesta messutaan vastauksena kaikkiin kriittisiin analyyseihin tämän tapauksen yhteydessä. Jos tämä todellakin on pääasia, olisi johto voinut toimia toisin kampanjan aikana, valmistaa tilaa oikeuden mukaisille mahdollisuuksille saadakseen aidosti liberaalin RKP-edustuksen parlamenttiin. Nyt ammutaan itseään jalkaan – ei voida sen enempää toivoa kuin vaatiakaan, että suomenruotsalaiset ikuisesti kielellisen solidaarisuuden nimissä asettuvat antamaan äänensä vanhentuneelle, konservatiiviselle oikeistopolitiikalle.

Ajattelen siis hyvin kaksijakoisesti. Olen hyvin surullinen siitä ettei RKP:llä itse asiassa tunnu olevan mitään halua täyttää tyhjiötä puoluekentän keskustassa, olla todellinen liberaalinen vaihtoehto suomalaisessa politiikassa. Taistelussa yksilön valinnan vapauden puolesta – myös siinä kysymyksessä, mitä kieltä puhutaan – on paljon suurempi painoarvo kuin sillä mitä tämä perustetuttu, tekohengitys puolue harjoittaa. Ruotsin kielen hengissä pysymiseen on uutta happea, mutta silloin pitää uskaltaa siirtää fokus kielireviirin puolustuksesta sen turvaamiseen, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.

Samalla olen vilpittömän onnellinen siitä että lähetimme parlamentikon europarlamentin liberaaliin puolueryhmään. Tämä puolueryhmähän jarruttaa holhousta mitä parhaimmin. Se oli itsessään pienellä kampanjavälineillä ja melkein 6000 äänestäjän luottamuksella tehdyn mielipuolisen työmäärän väärtti. Kiitos kaikille jotka äänestitte minua! Äänenne menivät tarkoitukseen, joka on paljon suurempi kuin RKP haluaa olla.

Brysseliin

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

kirjoitus Facebookin päiväkirjaan, torstai iltana 5. kesäkuuta 2009

Media täyttyy ennusteista ja asiantuntijalausunnoista, joissa kerrotaan ketkä tulevat valituksi EU-parlamenttin. Niissä puhutaan pääehdokkaista, äänimagneeteista – tarkoitetaan, että tunnetut ja taloudellisesti tuettut poliitikot tulevat keräämään ääniä, ilman suuria yllätyksiä.

Tästä ei pidä välittää. He, jotka valitsevat, eivät ole asiantuntijat, vaan kansa. Minun valituksi tulemiseni EU-parlamenttiin ei oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa. Samalla myöskään minulla ei ole, kauniin demokraattisella tavalla, mahdollista tehdä sitä itse. Tarvitsen siihen teidän apuanne.

Jo nyt valitsijajoukko koostuu eri ikäisistä, eri alueilta ja eri kielisistä ihmisistä. Lähtökohta on loistava tehdä jotain täysin erilaista, ja ajoitus on täysin oikea – sen pitää tapahtua nyt. Meidän tarvitsee nähdä tilastot täysin toisella tavalla kuin mitä ne esitetään mediassa:

— Suomessa on n. 4,3 miljoonaa ihmistä joilla on äänioikeus EU-vaaleissa. Äänestysprosentti edellisissä vaaleissa, v.2004 oli 40% tienoilla. Se tarkoittaa että noin kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista ei äänestänyt! —

On siis uskomattoman monta jotka eivät halua, jaksa tai välitä äänestää. Se ei voi olla muuta kuin merkki siitä että poliitikot eivät ole onnistuneet nousta esiin ja koskettaa.
Tämä luo valtavat mahdollisuudet näihin viimeisiin päiviin. Näytetään jälleen se ennenkuulumaton voima joka on netin sosiaalisessa verkostossa, saada liikkeelle niitä jotka eivät ole menossa vaalihuoneistoihin sunnuntaina. Koko taakkaa ei tarvitse kantaa itse, on täysin riittävää jos me kaikki teemme sen, missä olemme parhaimmillamme, omalla tavallamme. Tärkeää on, että kaikki ovat osallisia, sitoutuneita, silloin palaset putoilevat itsestään paikoilleen!

Sanoma on yksinkertainen:

  1. EU-parlamentissa tarvitaan sellaisia, jotka vääntävät vastaan, kun ruuveja yksilön elämässä kiristetään.
  2. Olen valmis taistelemaan holhousta ja välinpitämättömyyttä vastaan sen kaikissa muodoissa.

Kun ulotumme joka kolmannellekymmenteelle niistä, jotka normaalisti eivät äänestä, olen automaattisesti Brysselissä ensi syksynä. Silloin ei ole mitään merkitystä sillä, miten muut tulevat sijoittumaan. Pidän tästä ajatusmallista todella paljon, koska se keskittyy mahdollisuuksiin epätoivoisen olkapään yli vilkuilun sijaan.

— Kun kirjoitan tätä minulle tulee hieman nostalginen olo. Samankaltainen teksti Facebookissa johti kansan kokoontumaan torille joulukuussa. Ilmoitus asiasta tuli vain kolme päivää ennen joulukuun viidettä, ja sitten kaikki tapahtuikin todella nopeasti. Samanlaiset uskomattomat mahdollisuudet ovat läsnä tässä ja nyt.

Rakastan netin sosiaalista verkkoa. On jotain saada nykypäivänä sellainen yhteys, jossa raha tai sosiaalinen status ei ole tärkeää. Se on nykyajan tori, jolla kaikki voivat kohdata samoin ehdoin – keskustella, viedä eteenpäin. Uskomattoman suoraan, hyvin tasa-arvoisesti. —

Joten levitetään sanaa eteenpäin kaikissa ajateltavissa olevissa muodoissa: Facebookissa, isoäidille, kassaneidille, taksikuskille, kirkonpenkissä, kapakassa, tekstareilla saariston sukulaisille, jalkapallomatsin katsomossa, printtaamalla flyereitä minun kotisivuiltani ja jakamalla niitä korttelin postilaatikoihin, noutamalla kampanjamateriaalia Ialta After Eightistä tai Noolanista, kävelykadulta Helsingissä, vakuuttamalla, vakuuttamalla, vakuuttamalla ihmisiä siitä että nyt on ilmiömäinen mahdollisuus kirjoittaa äänestyshistoriaa Suomessa!

Aika on mennyt ohi sellaisen ajatustavan, että äänimäärä kasvaisi kampanjabudjetin tahtiin. Osoitetaan, että arvot ovat nyt tärkeitä. Että kansa, täysin välittämättä gallupeista ja ennusteista, todella voi valita Brysseliin itsensä.

Terv. Pati

Nähdä lapsi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

NÄHDÄ LAPSI

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

RKP tukee homoseksuaalien adoptio-oikeutta, ja tämä on aiheuttanut rajun keskustelun. Yksi vastapuolen argumenteista on se, että pitää olla heikomman osapuolen puolella, puhua sen lapsen puolesta, joka on liian pieni voidakseen valita itse.

Mutta kukaan ei valitse vanhempiaan, sen enempää biologisia kuin adoptoitujakaan. On ehdottomasti olemassa onnellisia perheitä, joissa vanhemmat ovat heteroseksuaaleja. On myös pirstoutuneita perheitä mutkikkaine vanhempien välisine suhteineen, kasassa pidettyjä perheitä joissa vanhempien välit ovat jäätävän kylmiä, yksinhuoltajavanhempia jotka tekevät kaiken mitä suinkin jaksavat ja osaavat, omien lastensa hyvinvoinnin eteen. Meillä tuskin on lopullista vastausta tähän – itse ainakin joudun vähän kerrallaan opettelemaan mitä tarkoittaa se että on isä, ja Jumala tietää, että teen virheitä. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta elää näin.

Adoptio-oikeuden tulisi antaa homoseksuaaleille, samoin kuin heteroseksuaaleille, mahdollisuuden käydä läpi adoptioviranomaisten laatima soveltuvuusselvitys. Ei ole oikein sanoa, että tässä olisi kyseessä perusteeton rinnastus – kysymys on siitä ettei erotella, ja se on linjassa maan perustuslain kanssa. Lainsäädännön tulisi taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, täysin riippumatta meidän henkilökohtaisista mielipiteistämme tässä asiassa.

Itse uskon perinteiseen perheeseen, vaikka reaalitilanne ympärilläni vaikuttaa hyvin toisenlaiselta. Uskon myös toisenlaisiin perhekokoonpanoihin, sekä sellaisiin jotka elämä on tuonut tullessaan, että sellaisiin, jotka ovat itse valittuja. Tuen kaikkia huoltajia, jotka välittävät ja haluavat lapsen parasta, sekä hetero- että homoseksuaaleja, pareja ja yksineläjiä.

Tämän teen, koska olen vakuuttunut siitä että tärkeää on se, että lapsi tuntee olevansa turvassa, huomioitu ja rakastettu. Koska ei ole minun asiani mennä ja arvostella missä muodoissa lapsi voi niin tuntea, haluan mieluusti jättää lain oven raolleen kaikille vilpittömille yrityksille luona sellaisia kasvuympäristöjä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Nro 1: 2000 km

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio ”Nr 1: 2000 km”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen ihmisenä antaumuksellinen, kuuntelen vaistoani ja omaatuntoani. Tämä tekee minusta hankalan, kunnioitetun, kapinoivan, innostuvan, surullisen – välinpitämätön en ole milloinkaan.

Sekoitus oikeudentuntoani ja huonoa omaatuntoani vei minut Pietarsaaren torille 5. joulukuuta 2008. Oivalsin olevani itsekin vastuullinen osa sitä yhteiskunnasta, jossa elän.

En halunnut vain puristaa kouraani nyrkkiin taskussa, vaan nostaa sen yhdessä muiden kanssa – ilman aggressiota ja ehkä sitä kautta vielä voimakkaampana. Vaikeneminen on myös valinta, sen valinnan kanssa minä en pystynyt elämään.

Ajatusta kansan edustajaksi tulemisesta ei silloin ollut olemassa. Nyt se ajatus elää niin minussa kuin monissa muissakin. Haluan kantaa äänet ja luottamuksen ilmakuoppien läpi parlamenttiin.

Nro 2: Mielipiteitä, arvoja ja vakaumuksia

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio: ”Nr 2: Åsikter, värderingar och övertygelser”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Suurimmalla osalla poliitikoista on vahvat mielipiteet eri asioista. Ei se ole mitenkään outoa. Poliitikon asema näyttää melkeinpä vaativan sitä että minkä puolesta seistään, se tuodaan karrikoidusti esille, jos ylipäätään näytään, pystytään erottautumaan massasta.

Kerrotaan, kuinka oikeassa ollaan, ja ladataan samalla paljon energiaa sen näyttämiseen, miten väärässä muut ovat. Kunnioituksen saavuttamiseen se keino ei ole mitenkään onnistunut. Uskon että yksi avain ongelmaan voidaan löytää sanojen mielipide, ja vakaumus erosta.

Jos mielipiteet voivat kuvata sitä mitä tarkoitetaan, ilmentävät vakaumukset sitä mitä tunnetaan. Ne pohjautuvat samaan sisimpään. Kun arvot ovat kuin perusta vakaumuksille, niin myös mielipiteet saavat resonanssinsa ja syvyytensä arvoista – ja sitä paitsi antavat niille sanat.

Mielipiteet jotka eivät perustu arvoihin, ovat matalia, joustavia ja taipuisia, niitä voidaan vaihtaa tarvittaessa. Vakaumukset syntyvät arvoista, niillä on painoarvoa ja usein ne ovat vaikeasti sopeutettavissa. Poliitikolla, joka tuntee oman arvopohjansa, on paljon vaikeampaa poliittisessa elämässä, mutta samalla hän on uskottava – kun arvoista lähtevä vakaumus muuttuu toiminnaksi, poliitikko on eheä, tuntuu aidolta.

Poliitikon on helppo sanoa haluavansa toimia kristillisten arvojen puolesta tai olevansa liberaaleja. Jos kristitty poliitikko ei itse yritä osoittaa, mitä on elää kristittynä, tai jos liberaali ei omassa elämässään kunnioita yksilön perustavalaatuista, vastuullista vapautta – kumisevat sanat tyhjyyttään. Niistä tulee ikään kuin neonvärisiä etikettejä joita liimataan rinnuksille, ja jotka revitään pois kun seuraavat etiketit tuntuvat viehättävän useampia äänestäjiä.

Voimme sanoa rakastavamme ja välittävämme lähimmäisistämme, mutta paljon vahvempaa on todella rakastaa, välittää. Aitous, joka nousee sisäisestä vakaumuksesta näkyy, herättää mielenkiintoa. Koskettaa ja uudistaa.

Nro 3: Kieltä ja rautalankaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Suomeksi

Alkuperäinen versio: ’Nr 3: Språk och ståltråd’
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Elämä on joskus yllättävän kyynistä. Joitain päivien sen jälkeen kun kirjoitin tekstin monikielisyyden voimasta, minua tölväistiin suomenruotsalaisuudesta kaksi kertaa vuorokauden aikana.

Viesti oli suurelta osin yhtenevä. ”He ovat hurreja, parempaa väkeä, rannikonruotsalaisia, uskovat olevansa niin pahuksen hyviä. Mikseivät he voi puhua suomea niin kuin tavallinen kansa?” Jotakuinkin näin. Toinen mumisten viereisessä pöydässä, toinen kiljuen blogimuurin anonymiteetin suojassa. Kumpikin yhtä happamia, sisäänpäin kääntyneitä.

Elämäntarkoitukseni ei voi olla se, että yritän osoittaa miten vähän olen parempi, miten minun on vaikeaa olla enää paljoa tavallisempi kuin olen tällaisenani. Jos joku ei halua ymmärtää, en voi häntä siihen pakottaa.

On vain yksi asia jota ihmettelen: Jos se uni joka nousee hämärästä voisi olla totta, jos kaikki erityisen epätavalliset ihmiset voisivat kerralla kadota –  kaikki ruotsinkieliset, homot, vegaanit, somalit, siviilipalveluksen suorittajat, ympäristöaktivistit, akateemikot, adventistit, vasenkätiset – ketä jäisi jäljelle jännittämään rautalankaa ympyräksi? Jos se joka puristetaan ahtaalle lopulta perääntyy, mihin jää sortajien joukko? Harhailemaan autiolla ja karulla kentällä, vihdoinkin vapaana, hyvin samankaltaisina, ja olematta mitään.

Tarvitsemme toisiamme jopa vihaan. Kuinka loputtoman paljon enemmän tarvitsemmekaan toisiamme voidaksemme rakastaa?

Liberalismi ja RKP:n tulevaisuus

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset

(Patrick Wingrenin puheenvuoro Ruotsalaisen Kansanpuolueen puoluepäivässä Helsingissä, sunnuntaina 17.5.2009)

”Puheenjohtaja, hyvät puoluepäiväläiset:

Tänään tunnen itseni naiseksi… minulla on kaksi minuuttia puhuakseni yhtä tärkeistä asioista, kuin mihin eilisillä puhujilla oli varattu kolme minuuttia. Siitä tulee mieleen sukupuolten väliset palkkaerot ;)

Haluan nostaa leukani ja väittää, ettei tämän puolueen tulevaisuus ensikädessä ole riippuvainen siitä, että puhun kieltä jota puhun nyt, eikä edes siitä että puhun ruotsin kielen puolesta, vaan siitä että mitä minä – me – olemme, liberaaleja.

Politiikka kehittyy Suomessa kollektiiviseen suuntaan, jossa yhteinen hyöty rajoittaa yksilön omia valintoja. Tämä on pelottavaa. Se että yhteys olisi tavoitettavissa sitä kautta että meistä tulee mahdollisimman samanlaisia, on yksi suurimmista, koskaan lausutuista valheista.

Yhdenmukaistaminen vie ihmisen pois yhteydestä. Yhteyttä on jakaa yhdessä, ja se ei yksinkertaisesti ole kiinnostavaa enää silloin kun jaan jotain, joka muilla jo on. Kollektiivi tulee pakotetuksi etsiä toisenlaisia tapoja kuulla toisiaan. Se kääntyy toisiinsa päin, osoittaa ”noita tuolla” voidakseen löytää oma tapansa olla ”me”.

Aivan samalla tavalla kuin on helpompaa kutsua minua nuuskamuikkuseksi kuin muodostaa sanat Patrick Wingren – sekä kieliopillisesti että ideologisesti – niin tiukennetaan ja yksinkertaistetaan yhteiskuntaryhmiäkin. Tulee kollektiivi kielivähemmistöä vastaan, kollektiivi maahanmuuttajia ja pakolaisia vastaan – kyllä, jopa kollektiivi valtionjohtoa vastaan, selkeä siirto tämän päivän Suomen populistisessa politiikassa.

Mutta mitä tapahtuu jos heidän toiveestaan yhtäkkiä tulee todellisuutta? Mitä tapahtuu kun kaikki erityisen epätavalliset ihmiset katoavat? – kaikki ruotsinkieliset, homot, vegaanit, somalit, siviilipalvelusmiehet, ympäristöaktivistit, akateemikot, metodistit ja vasenkätiset.  Mihin päätyy kollektiivi? Harhailemaan karulla ja kolkolla kentällä, hyvin samanlaisena ja olematta yhtään mitään.

Tällä puolueella, ja suomenruotsalaisilla vähemmistönä, ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä hengissä kielen perusteella. RKP:stä pitää tulla – ja uskaltaa olla – se puolue joka taistelee sen puolesta että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus olla omia persooniaan, kollektiivisen harmaan massan sijasta.

— Liberalismi ei ole itsekästä. Se ei ole myöskään epäsosiaalista, tai vastuutonta. Ennen kaikkea se ei varmasti ole koskaan välinpitämätöntä. —

Itse sana liberalismi on otettu pois meiltä, jotka uskomme siihen. Sitä ei tulla antamaan meille takaisin vapaaehtoisesti, joten otetaan se takaisin osoittamalla miten se eletään todeksi.”

Nro 4: Uskaltaa rakastaa itseään

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio: ”Nr 4: Att våga älska sig själv”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Meidät ohjelmoidaan hyvin varhain etsimään arvoamme itsemme ulkopuolelta. Nyt on aika luopua siitä ajatuksesta. Ihminen ei tule vapaaksi taloudellisen riippumattomuuden kautta, vaan olemalla se, joka hän voi olla.

— Kyse ei ole siitä että näkisi itsensä muita parempana. Itsensä rakastaminen ja toisten ihmisten rakastaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Asia on täysin päinvastoin. Ihmisen ainoa mahdollisuus tulla todella lähelle toista ihmistä on olla kohtelematta huonosti sitä peilikuvaa jonka ihmiset hänessä näkevät.

— Ei myöskään ole kyse itsekkyydestä. Itsekkyyden vastakohta ei ole oman itsensä aliarviointi vaan itsestään antaminen. On helppoa oivaltaa ettei halua jakaa sellaista, josta ei pidä. Ei sellaista halua antaa ulos itsestään, muiden nähtäville.

Kukaan ei ole sanonut, että meidän tulisi elää niin kuin muut toivovat. Ei ole erityisen kaunista olla erottumatta muista. Se, että luonnollisin tie yhteyteen olisi tulla niin toistemme kaltaiseksi kuin mahdollista, on yksi suurimmista valheista joita koskaan on lausuttu. Kollektiivinen tasapäistäminen tekee ihmisestä apaattisen, ja välinpitämätön ihminen on epäinhimillinen sanan kirjaimellisessa merkityksessä – hän ei ole oma itsensä.

Traagista on, että me itse annamme tämän tapahtua. Me valitsemme kansan edustajat. Kuitenkin suuri osa heistä näkee itsensä meidän laillisina holhoojinamme. Poliitikkojen tulisi sen sijaan muokata meille tilaa – vaikka me kasvaisimme siihen suuntaan johon he itse eivät halua kasvaa.

Ihminen tarvitsee tietyn rakenteen käytännön elämää varten. Mitä hän ei sitä vastoin tarvitse, on opaskirja omalle etsimiselleen. Jos otamme ihmiseltä pois aloitteellisuuden, otamme samalla pois myös hänen antaumuksellisuutensa.

Niinpä meillä on kaksi vakavaa ongelmaa. Toisaalta valtio rajoittaa meitä monella eri alueella. Toisaalta rajoitamme alitajuisesti itseämme, monilla vähintään yhtä tärkeillä alueilla.

Joitain vuosia sitten näin tv-haastattelun mustasta 16-vuotiaasta tytöstä Bronxilaisella koulun pihalla. Hän ei pystynyt maksamaan koulutuksestaan, joten hän meni ”julkiseen kouluun”, jonka keskiluokka näkee enemmän tai vähemmän pedagogisena kaatopaikkana, tai pääteasemana.

Toimittaja kysyi tytöltä, mitä tämä tulisi tekemään lopetettuaan lukion. En unohda hänen vastaustaan: ”I’m an extraordinary person, I can do anything I want.” (olen ainutlaatuinen ihminen, voin tehdä mitä haluan)

Tämän sanoi siis hän yhteiskunnassa, jossa hänen edellytyksensä ovat murto-osa omastamme. Usko itseensä – ja sellainen liikkumavapaus että vastoin kaikkia odotuksia uskaltaa yrittää – voi tehdä ihmeitä. Minulla on sellainen tunne, että hän jo nyt elää todeksi unelmaansa.

On korkea aika muuttaa yhteiskunnan arvojärjestystä. Todellinen pääoma on siinä että ihmiselle annetaan tilaa uskaltaa itse. Vastuu vapauttaa.

Äitipuoli Hautala

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

ÄITIPUOLI HAUTALA

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

Heidi Hautala (Vihr.) on avannut vaalikampanjansa, ja lauluu heti mielipiteensä nuuskasta. Hän on kriittinen Ruotsin poikkeustilanteen suhteen ja haluaa, että nuuska tullaan kieltämään EU:ssa.

”Kansalaisia on joskus suojeltava haitallisilta aineilta.
Jotkut eivät ilmeisestikään pysty hallitsemaan sitä itse.”

Niin siis sanoo Hautala Österbottens Tidningenissä 11.5, oireellisesti yksi kuppi kahvia (tai teetä) kädessään jutun kuvassa.

Mistä automaattisesti seuraa jatkokysymys: jos hän puhuu holhouksen puolesta, missä sitten menee raja? Mitä tapahtuu kun joku sellainen joka tietää mikä on Hautalalle parasta, riistää kupin hänen kädestään?

Nuuskan ja internetin rajoitukset ja kiellot jakavat mielipiteitä kohta kaikissa puolueissa. Ainakin suurien suomalaisten päivälehtien vaalikoneiden ehdokkaille annetuissa kysymyksissä molemmat aiheet ovat esillä, joten on helppoa selvittää, mitä mieltä olemme. Molemmat kysymykset osoittavat hyvin, missä määrin ehdokkaat näkevät olevan
oikeutettua huolehtia kansasta – siitä kansasta joka valitsee heidät ja joilta heti sen jälkeen muutavat valitut haluavat viedä vallan päättää asioistaan. Outo ajatus.

Minulle molemmat kysymykset sisältyvät siihen elämän perusajatukseen, jonka puolesta haluan voimakkaasti taistella: että ihmiselle on luotettava vastuuta tehdä valintoja jotka antavat hänelle mahdollisuuden kasvaa omalla tavallaan.

Tämän lisäksi, osana perusajatusta on nuuska minulle myös asiakysymys. Nuuskakielto on syvästi epälooginen ja epäoikeuden mukainen, ja kriminalisoi sen jota ei koeta rikokseksi. Tämä ärsyttää minua valtavasti.

En puhu nuuskankäytön puolesta enkä sitä vastaan. Haluan vain täysi-ikäisenä, ajattelevana ihmisenä voida saada oikeuden valita itse. Koska suomen valtio nyökkäilee EU:n linjanvedoille, on EU-parlamentti paras paikka taistelun jatkamiselle.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Antipiratistit upottavat nuoret

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 14.5.2009)

Kopiointi ja nettipiratismi ovat päivänpolttava keskustelunaihe ympäri maailmaa. Perusilmiö ei ole lainkaan uusi, se on vain areena johon on johon tarttuminen on mahdotonta sille sukupolvelle joka pääasiallisesti on vastuussa lainsäädännöstä.   

Sitaatti: “Netistä musiikin lataaminen on sama asia kuin mennä levykauppaan ja varastaa CD”. Ok, mutta silloin myös me jotka nyt olemme keski-ikäisiä, olemme varastaneet nauhoittaessamme levyjä C-kaseteille 30 vuotta sitten. Samoin myös videolaitteet antoivat meille muutamia vuosia myöhemmin mahdollisuuden niin sanotusti mennä elokuvateatteriin ja tuoda nauhat kotiin.

Joka hetki on käynnissä räikeä, laaja-alainen rikollisuus, kun opiskelijat kopioivat kurssimateriaaleja, varastavat kirjakaupoilta ja kirjastoilta – usein aiemmin lukeneiden hiljaisella suostumuksella.

Emme voi hyökätä kopiointia vastaan jos emme myönnä että se ei ole ainutlaatuista vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti ainakin koko minun elinaikani. Kaikki muu on tekopyhää, ja kauhean epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan.

Tämän päivän yhteiskunnassa on virtuaalinen ihminen yksin ja informaatioähkyssä enemmän kuin aiemmin.  Siksi fyysiset kohtaamispaikat – konsertit, elokuvateatterit, teatterit, urheiluareenat – eivät tule koskaan katoamaan. Meillä on tarve kokea, tulla yllätetyiksi yhdessä, osallistua ja jakaa.  Kerromme innokkaasti ystävillemme elokuvista joita olemme nähneet, tai soitamme heille lempibändimme musiikkia. Miten se tapahtuu Internetissä? Jakamisen kautta.

Pitääkö markkinavoimien voida jatkaa omien ehtojensa ajamista, hintaan mihin hyvänsä? Kun poliittisia linjanvetoja nuuskakysymyksessä valaistaan, vilahtaa hyperaktiivinen savukelobbari taka-alalla.  Tekijänoikeuksien puolustamisen varjosta löytyy aggressiivinen levy- ja elokuvateollisuus. Jos seuraamme rahan jälkiä, löydämme todellisen syyn poliittisiin aloitteisiin ja päätöksiin.

Se on usein yksinkertaista, ja masentavaa.

Lakeja säätävät poliitikot eivät tunne virtuaalista tilaa riittävän hyvin. Halutaan kriminalisoida nuorempi ikäluokka ja suoda lailliset mahdollisuudet tarttua karkeasti ihmisen yksityiselämään. Se onko kopiointi oikein vai väärin, on monimutkainen kysymys, mutta tällainen hinta on aivan liian korkea maksettavaksi.

Patrick Wingren
muusikko,
tekijänoikeus-tulonsaaja,
EU-ehdokas, RKP

Nro 5: Ylisuojelevaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 5: Överbeskyddande”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Tulin ymmärrykseen joitain vuosia sitten. Aika on juossut pois luotani.

Ostimme uuden auton, – ns. farmarin tietenkin, joka tarvitaan kun saavutetaan ydinperheen keskiarvo (2+2), kun vinyylit varastoidaan vintille ja kun ”best of”-kokoelmat piinallisella tavalla ottavat paikkansa lähimpänä CD-soitinta. Ostaessamme ihannekulkuneuvoamme kommentoin spontaanisti, että emme itseasiassa tarvitse koirakalteria tavaratilan ja takaistuinten väliin. ”Koirakalteri?”, vastasi myyjä, ” Otaksun sinun tarkoittavan tavarasuojaa? Joka suojelee matkustajia mahdollisessa yhteentörmäyksessä?”

Olen nauranut aiemmin ruotsalaiselle klassikkokyltille ”Älä seiso keltaisella reunalla!” ja ”Ylös, ei alaspäin” rullaportaissa, mutta mehän itse olemme menossa samaan suuntaan. Heijastinliivi, vitamiinivalmisteet ja eläkesäästäminen. Vaihdan kesärenkaiksi perheen pyöriin talvikelpoiset nastarenkaat, ilmat pihalle. Olemme varmoja. Katumuspilleri, hepatiittirokotus, hiihtosukat jotka ehkäisevät jalkasientä.

Mikään näistä ei tietystikään ole sinänsä väärin, mutta mitä itse asiassa tapahtuu? Kuinka on mahdollista, että vanhempieni ikäluokan ihmiset juoksivat sillankaidetta pitkin yli virtaavan veden ja laskivat kelkalla alas kaupungin mäkiä? Miksi vältän nolona kertomasta teini-ikäisille lapsilleni kuinka me käyttäydyimme kun olimme heidän ikäisiään.

Uskon että totuus on hieman kaltevalla pinnalla. Kudomme itsemme ja lapsiemme ympärille suojaavan kotelon yrittäessämme liikuttavalla tavalla minimoida elämän riskejä. Samanaikaisesti puhutaan, että olemme tulleet enemmän ja enemmän itsekeskeisiksi, ja olen samaa mieltä. Lapsista tulee individualisteja nopeammin kuin joskus aikaisemmin, ja ihmettelen jos se ei osittain johdu siitä tosiasiasta että me paketoimme heidät itseensä.

Onko näennäinen elämänkontrolli aivan yksinkertaisesti illuusio, jossa me itse asiassa kadotamme todella olennaisen – elämäntilan luomisen? Ei tietystikään aktiivisella pyrkimyksellä huolimattomuuteen, vaan harkitulla yrityksellä välttää rajoittamasta luonnollista kontaktia elämään sellaisena kuin se todella on.

Se kohtaaminen tapahtuu nimittäin ennemmin tai myöhemmin, ja uskon että on tervettä niin aikaisin kuin mahdollista antaa itsensä, ja niiden joita rakastaa, uskaltaa kolhiintua. Pää tulee ehkä kovemmaksi, mutta sielu möyhentyy tavalla joka antaa ihmiselle suuret edellytykset kasvaa.

(Lyhennetty versio ”Aika joka katosi” -kolumnista Jakobstads tidningenissä, marraskuussa 2007)

 

 

Älä kopioi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

(Yleisönosastokirjoitus Hufvudstadsbladetissa 12.5.2009)

Stefan Wallin on sitä mieltä että monet Internetin käyttäjät uskovat että piratismin olevan sallittua, koska kaveritkin tekevät sitä.

Sitä en usko. Lapseni tietävät, mistä on kyse, aivan kuin minä itse tiesin kun nauhoitin LP-levyjä C-kaseteilla 25 vuotta sitten. Oppikirjoja luennoitsijan hiljaisella suostumuksella kopioiva opiskelija on myös kuullut kiellosta. Jos rinnastamme latauksen kaupanhyllyltä varastamiseen on meidän samanaikaisesti tunnustettava että sitä ei tapahdu vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti viimeisen 30 – 40 vuoden ajan. On epäoikeudenmukaista nuorempia kohtaan väittää muuta.

Konsertit ja elokuvateatterit tulevat pysymään hengissä – tämän päivän yksityisessä, kylläisessä yhteiskunnassa ihmisten tarvitsee voida kokea, hämmästellä yhdessä. Mutta voivatko markkinavoimat jatkaa omien ehtojensa kanssa? Me emme voi taipua kaupallisten intressien johtamina kriminalisoimaan suurinta osaa nuorista kansalaisista ja laillistamaan voimakasta yksityiselämään tunkeutumista.

Patrick Wingren
EU-kandidat för SFP

Nro 6: Elämänarvo

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 6: Livsvärde”
Käännös: Terhikki Mäkelä

”Katsohan, Patrick, mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin mitä joku on siitä valmis maksamaan.”

Näin eräs myyntimies sanoi minulle kun hän selitti syytä siihen, miksi asuntojen hinnat ovat laskeneet niin voimakkaasti tämän matalasuhdanteen aikana, jossa nyt elämme.

Uusi kokemus, ainakin minulle. Jollain tapaa talo tuntuu niin paljon todellisemmalta kuin osakkeet. Kuitenkin talon arvo luhistuu aivan samalla tavoin kuin pörssin. Odotukset, optimismi ja luottamus kasvattavat arvoa – pelko, varovaisuus ja epäilys vähentävät sitä.

Ajatus on arveluttava. Plus ja miinus, voiko kaikki olla niin helposti laskettavissa? Tupakoitsija hinnoitellaan – sairaanhoitokuluja suhteutetaan verotuloihin ja lyhentyneen eliniän perusteella maksamatta jääneisiin eläkkeisiin. Joten tästä tullaan siihen että tupakoitsijat eivät kuormita taloutta, vaan päinvastoin, ovat tulonlähteitä.

Yhteiskunnan kalleimpia ihmisiä ovat ne jotka voivat hyvin, he elävät niin pitkään. Pitäisikö ihmisten voida vähemmän hyvin – tupakoida, raahata ylipainoa – yhteiskunnan talouden hyväksi?

Nuuskakysymystä koskevia poliittisia linjanveroja valaistessa pilkottaa niiden taustalla hyperaktiivinen savukelobbaus. Tekijänoikeuksien puolustamisen varjokuvasta löytyy aggressiivinen levy – ja filmiteollisuus. Rahaa seuratessa hukataan poliittisten aloitteiden ja päätösten perusteet. Se on usein juuri niin yksinkertaista, ja masentavaa.

Näiden tapausten valossa tulee kiitolliseksi siitä että emme vielä ole onnistuneet täysin tuhoamaan luontoa. Luonto puhuu sellaisen tasapainon puolesta, jonka parkkiintuneet ekonomit torjuvat sinisilmäisenä ja naivina.

Onhan kieltämättä taivaallista tuhlausta, että kesäisin kukat ja puut kasvavat ja viheriöivät pudottaakseen vain neljä kuukautta myöhemmin kaikki tuotteet maahan, valmiina haravoitaviksi pois puutarhoistamme. Kuitenkin se, joka kohtaa meidän surullisen lyhyen, fantastisen kauniin kesämme, kantaa hän sen mukanaan läpi elämän, täysin ilmaiseksi.

 

 

Nro 7: Liberalismi

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nro 7: Liberalism”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Kategorisoinnit ovat vajavaisia, kuitenkin välttämättömiä. Käytämme kuvailevia sanoja voidaksemme järjestää olemassaolon tavalla, jonka voimme ymmärtää ja josta voimme olla yhtä mieltä. Ongelma on, että emme koskaan voi olla varmoja että ymmärrämme nimeämämme asian samalla tavoin kuin muut sen ymmärtävät.

Värit kuvaavat tätä ehkä parhaiten. Ei ole olemassa mitään pysyvää rajaa punaisen, sininen ja vihreän välillä, ja vihreän alueella yritämme minä ja vaimoni usein vakuuttaa toisemme siitä, mitä meidän itse asiassa pitäisi nähdä.

– Ota sininen paitasi! – Sininen? Sehän on vihreä! Otan mieluummin keltaisen. – Tarkoitatko tätä ruskeaa?

Värit kohtaavat, sulautuvat yhdeksi ja muodostavat yhdessä jotain, jota eivät yksinään voi olla. Värien kauneus ja elämänläheisyys rikastuttavat toinen toistaan eivätkä ole lainkaan helposti määriteltävissä. Meidän sanamme eivät ole riittäviä sellaisen dynaamisuuden kuvaamiseen.

Elämän määrittelemättömyyttä voimme käsitellä kahdella tavalla. Voimme tehdä niin kuin minä ja vaimoni koomisissa yrityksissämme vakuuttaa toisemme siitä mikä on mikä. Vaihtoehtona on antaa kaiken lentää vapaana, se on rehellistä mutta samalla siitä on vaikeaa saada otetta. Usein meidän tarvitsee vaihdella molempien näkemysten välillä, ettemme jää kiinni johonkin äärimmäisyyteen.

Mitä sitä vastoin emme ehdottomasti voi tehdä on myrkynvihreän sävyn sormella osoittaminen ja toteaminen: ”Katso nyt tuota – olenhan sanonut, että vihreä on kirkuvaa ja eikä siinä ole mitään tyyneyttä ja painoarvoa.”

Viimemainittu on sitä mitä on tapahtunut värille liberalismi.

 

 

Lith kylvää katkeruuden satoa

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty sanomalehti Pohjalaiseen 4.5.2009)

Mikael Lith, perussuomalaisten nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Vaasasta, hyökkää RKP:tä vastaan 30.4. mielipidekirjoituksessaan ”RKP:n tähti sammuu”. Toimintatapa on vanha ja luotettavaksi havaittu: hajoita ja hallitse. Hän pyrkii lyömään kiilan eri suomenruotsalaisten alueiden väliin, määrittelemään helsinkiläiset naiivin liberaaleiksi ja meidät pohjalaiset järkevimmiksi ja realistisemmiksi. Ei käy kaupaksi.

Suomen puoluepolitiikalle koittaa vaikeat ajat kun puolueiden identiteettiä koetellaan. Vasemmiston ja oikeiston välinen polarisaatio ei ole niin voimakas kuin aiemmin ja sen vuoksi jännitys keskipisteen ympärillä vähenee. Liberaalit puolueet ovat vaarassa päätyä mitäänsanomattomalle haalealle keskialueelle.

RKP oppii vaikean tien kautta, ettei kieli automaattisesti anna identiteettiä vaan että voimaa tulisi hakea moninaisuuden rikkaudesta. Se on vaikea mutta välttämätön prosessi, jossa galluplukemat lopultakin pelaavat vähäisempää roolia. Tämän prosessin merkitys äänestäjille on paljon tärkeämpää. Puolue erottuu yhä enemmän aidosti humaaniksi vaihtoehdoksi, missä yksilön kunnioittaminen – riippumatta tämän kielestä, sukupuolesta, uskosta tai ihonväristä – on keskipisteessä.

”Maahanmuuttokriittisyys” on kiltti sana niille oikeistotuulille, jotka täyttävät epäuskon purjeen ja haluavat vahvistaa kansallistunnetta vähentämällä, päättämällä mitä Suomen kansa ei ole. Uskon että maa on sellaista paljon vahvempi. Riittävän varman kansan ei tarvitse olla pelätä jakaa happea muun maailman kanssa.

Haluan itse olla maahanmuuttoneutraali, kohdata ihmiset samanlaisina. En onnistu siinä aina, mutta olen sitä oppimassa yrityksen ja erehdyksen kautta. On päivänselvää että on olemassa maahanmuuttajia, jotka käyttävät väärin sosiaalijärjestelmää, aivan niin kuin osa meistä suomalaisistakin tekee. Kaikki aidot, ihmisystävälliset rakenteet ovat haavoittuvia, avoimia hyväksikäytölle.

On paljon yksinkertaisempaa olla kova kuin avoin, myös lyhytnäköisessä poliittisessa ajattelussa. Ruohonjuurien kastelu happamista lähteistä kumpuavalla vedellä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole kestävä ratkaisu. Mitä ihminen kylvää sitä hän niittää.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Nro 8: Debatti – (Shakki) – Matti

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio ”Nr 8: Debatt matt”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Päivälehtien mielipidepalstojen intensiteetti osoittaa, että vaalipäivä lähestyy.

Olen itse aikaisemmin nähnyt ironiseksi sen, että poliitikot yhtäkkiä – kuin sattumalta – tulevat hyvin aktiiviseksi juuri kun vaalit lähestyvät. Nyt minä istun cybermaailmassani sekalaisten tunteiden vallassa.

Yhdestä asiasta olen varma joka tapauksessa. En voi lähteä mukaan. Kun luen mielipidepalstoja, masennun aggressiivisuudesta ja oman reviirin puolustamisesta.

Ikään kuin ihminen itse voisi tulla vahvemmaksi hyökätessään muita vastaan. En pysty ymmärtämään sitä. Vahva on minulle se, jonka ei tarvitse talloa alleen toista voidakseen edetä ylöspäin.

Erilaiset näkökulmat ovat tärkeitä, niihin tulee rohkaista. He jotka seisovat sisäpiirin ulkopuolella eivät jaksa sitä tuhoisaa äänensävyä, joka suljetuissa keskusteluissa on. Ei uskonnossa, ei filosofiassa, eikä politiikassa.

Näkisin mieluiten niin, että kaikki ehdokkaat voisivat olla edustajia, koska me todellisuudessa olemme jo tehneet valintamme – vähän Nalle Puh-matematiikkaa, mutta kuitenkin. Shakkilaudalta ulos astuminen vaatii enemmän rohkeutta kuin uskotaankaan. Analyyttisten strategioiden puuttuessa lohduttaudun pelin kauneudella – sillä että talonpoika, enemmän tai vähemmän odottamatta, voi edetä ruutuun 8.

Älytön mediamaksu

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 25.4.2009)

Vielä löytyy yksi ministeriön työryhmistä pyöräilemästä ulkoa ilman mitään kontaktia maantiehen. Onko todellakin niin että kansalaisten pitää jälleen kerran vedota maalaisjärkeen? Uskottavuus luhistuu koko ajan – jokainen ehdotus joka ei ole sopusoinnussa yksilön todellisuuskäsityksen kanssa on naula luottamuksella valittujen arkussa. 

Vaikka Yleisradio on riippuvaisempi kuin moni uskoo, kaupallisesta kontrollista vapaan neutraalin median ylläpitämisessä on kuitenkin pointtinsa. Tehtäköön siis tämä oikeudenmukaisella tavalla – rahoittamalla YLE samalla tavalla kuin muutkin yhteiskunnan palvelut, tuloihin sidotun progressiivisen verotuksen kautta.

Osalle kansasta 175 euroa on turhanpäiväinen summa, toisille tuntuva osa vuosibudjettia. Minulla on ystäviä jotka eivät eettisistä ja uskonnollisista syistä käytä ”virtaavaa mediaa” kuten TV:tä, radiota tai internettiä. Nyt työryhmä odottaa että kaikki taloudet ottavat vastaan samansuuruisen laskun ja maksavat sen tottelevaisesti.

Holhousta, sanon minä. Yksilön liikkumavapautta kiristetään. Jälleen.

Patrick Wingren, Pietarsaari
EU-ehdokas, RKP

 


Liian yksinkertaista, Almqvist!

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

(Lähetetty Sanomalehti Pohjalaiseen 25.4.2009)

Pohjalaisen haastattelussa 20. huhtikuuta Fredrik Almqvist (SDP:n Eurovaaliehdokas) sanoi että europarlamentaarikolla pitää olla tietoa, taitoa ja verkostoja, muuten meppi ei voi toimia ja ottaa kantaa asioihin. Hän vastustaa sitä, että europarlamenttiin halutaan liian vähäisellä elämänkokemuksella.

Olen toista mieltä. Dynaamisen EU-parlamentin tulisi olla kuin Euroopan kansa pienoiskoossa, ja Suomen kansan tulisi valita ne parlamentikot joihin he pystyvät luottamaan. Ikä on toisarvoinen asia, olennaisia sen sijaan ovat ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja arvot.

Almqvistin diagnoosi on looginen, olettaen että viisaus, kuten hän toivoisi, kasvaa iän myötä. Näin ei välttämättä ole. Elämänkokemus syntyy sinä hetkenä kun uskalletaan elää, ei niin, että edetään elämän syksyyn odotellen, että tulisi riittävän kokeneeksi, jotta voisi alkaa toimia.

Tieto, taito ja verkosto eivät ole muuttumattomia voimavaroja. Tämän ymmärtää hyvä johtaja, joka koko ajan rohkenee kyseenalaistaa ja haastaa tietonsa. Jotkut henkisesti raikkaimmista ja nuorimmista ihmisistä joita olen tavannut, ovat iältään tuplasti niin vanhoja kuin minä itse, ja yhä lapsenomaisen uteliaita suhteessa kaikkeen siihen mitä vielä on opittavana.

Suuri osa kansasta etsii EU-ehdokasta joka – riippumatta iästä – pystyy poliittisesti kokemattomaan tapaan ajatella. Joku joka osaa puhua tutulla äänellä, vapaana tyhjistä sanoista. Minä kannatan Sokraten ajatusta siitä että ”todellista viisautta on tietää ettei tiedä mitään”, ja näen tämän terveenä lähtökohtana nöyrälle kasvulle EU-parlamentaarikon tehtävässä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, Rkp

Wingrenin vastaus Savolaiselle

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

Tausta:

Lähetin kirjoutukseni ”Wingrenin tehtävälista” Keski-Pohjanmaan yleisöosastoon 3.4.2009.

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=111001&forum_id=12001&task=2

Matti Savolainen (Kokkolasta) kommentoi sitä omassa kirjoituksensa, julkaistu pari päivää myöhemmin:

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=112561&forum_id=12001&task=2

Tässä minun vastaukseni Savolaisin kysymyksiin ja kommentoihin:

————————————

WINGRENIN VASTAUS SAVOLAISELLE

(lähetetty sanomalehti Keski-Pohjanmaahan huhtikuussa 2009)

Minun on vuorostani kommentoitava Matti Savolaisen minun tehtävälistaani koskeva kommentointia.

1) Nuuska. Savolainen luki ansiokseni senlaatuisen liberalismin, jota en tunne omakseni. En kannata ehdotonta vapautta, vaan vastuullista vapautta – niin yksilön omissa valinnoissa kuin taloudessakin.

Sitä vastoin Savolaisen alkoholia ja kannabista koskeva kysymys on täysin perusteltu ja odotettu. Ensin joitain tärkeitä eroja verrattaessa tuotteita: nuuska on vähemmän vahingollinen versio täsmälleen samasta tuotteesta, siis tupakasta, joka tekee nuuskakiellosta syvästi epäloogisen. Edelleen tupakka ei missään muodossa vaikuta mieleen tuskin enempää kuin suklaapatukka, kun taas alkoholin ja kannabiksen vaikutus mieleen on täysin toista luokkaa.

Alkoholilla on, hyvässä ja pahassa, selvä sosiaalinen funktio. Kannabiksen käyttäjä on taipuvainen kääntymään sisäänpäin, muuttumaan vähemmän sosiaaliseksi. Alkoholin väärinkäytön hinta taas on paljon korkeampi. Kannabiksen liikakäyttö koettelee ensikädessä yksilön omaa suhdetta ympäristöön, alkoholin väärinkäyttö tuhoaa usein sekä yksilön että ympäristön.

Nuuskakielto merkitsee sitä että siivilöidään hyttyset ja niellään kamelit. Kannabiksen kielto suhteessa alkoholiin on silloin enemmänkin sitä että hyväksytään kamelit ja diskvalifioidaan dromedaarit. Kannabiksen vapauttamisen hyöty ei minulle henkilökohtaisesti ole yhtä selkeä kuin nuuskan, ja eikä se sen vuoksi ole asia jota ajattelin kirjoittaa agendaani. Haluan valita siihen sellaista joka on sopusoinnussa syvän henkilökohtaisen vakaumukseni kanssa. Samalla haluan selkeästi sanoa, että minä, juuri niin kuin Savolainen olettaakin, periaatteessa koen kannabiskiellon epäjohdonmukaisena. Valittuna EU-parlamentaarikkona tulen äänestämään kannabiksen laillistamisen puolesta, mikäli asia tulee äänestykseen.

2) Merenkurkun liikenne. Tässä Savolainen yrittää kerätä halpoja kieli- ja vähemmistöpisteitä. Ehkä on aika sulkea karttalehdet Kokkolan ja Pietarsaaren Seudun puhelinluettelosta, avata Pohjois-Euroopan kartta, piirtää silta Vaasan ja Uumajan välille ja aktivoida aivosolut? Silta voisi olla hyödyksi suurelle osalle Suomen kansaa, eikä vähiten teollisuudelle. On tietysti mahdollista ajaa Tornion kautta, pääseehän Pekingiinkin autolla.

110.000 asukkaan Uumaja on yksi Ruotsin nopeimmin kasvavista kaupungeista ja siitä on tullut ikään kuin pohjoisen Ruotsin pääkaupunki. Se on Kokkolan naapurikaupunki, mutta yhteys on olematon juuri logistiikkaongelman vuoksi. Siltaa pitkin kokkolalaisilla olisi 240 km Uumajaan, sen sijaan että Tornion kautta matkaa kertyy 720 km. Tamperelaiset voisivat ajaa 350 km Uumajaan nykyisen 1 000 km:n sijaan. Mutta olkaa hyvä ja ajakaa ympäri, Savolainen, matka on yhtä pitkä sekä ruotsiksi että suomeksi.

3) Energia. Siinä että kaikki EU-ehdokkaat kannattavat uusiutuvaa energiaa, on Savolainen varmasti täysin oikeassa, mutta hänen pitäisi lukea tekstini hiukan tarkemmin. Onko hän täysin varma siitä että kaikki ehdokkaat vastustavat ydinvoimaa?

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Nro 9: Integrointi ja loukkaamattomuus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 9: Intergrering och integritet”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Maan rajat aukeavat, sekä aidosti humanitäärisessä hengessä että siksi koska EU kehottaa meitä tekemään niin. Tämä asettaa meidät tilanteeseen joka voi tuntua vieraalta.

Seitsemänkymmentä vuotta sitten kansakunnan loukkaamattomuutta uhattiin. Kansan vastauksen tuloksena olemme yhä itsenäisiä. Paljon siitä voimasta jota kansakunta silloin osoitti, suunnataan nykyisin ulkomaalaisvastaisiin virtauksiin, heijastetaan heihin jotka eivät muodosta mitään senkaltaista vaaraa. Talvisodan käyttö vipuvartena maahanmuuttokeskustelussa ei ole erityisen isänmaallista, lähinnä vain kunnioituksen puutetta kaikkia heitä kohtaan joita silloin koeteltiin.

Isänmaallinen kulttuuri joka on riittävän vahva, ei oikeastaan ole uhattuna integraation myötä – ääriviivojen tulee sitä vastoin näkyä selkeämmin kun jaamme hapen yhdessä muun maailman kanssa. Pitäisi olla itsestään selvää että voimme vaatia, että heidän jotka haluavat tulla osaksi Suomea tulee oppia komminikoimaan maan kielellä/kielillä, ja kunnioittaa meidän tapamme ajatella ja meillä säädettyjä lakeja – yhtä luonnollisesti kuin mahdollisuuden tarjoamisenkin pitää olla sitä.

Nro 10: Käskysana

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 10: Budorden”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Viime syksynä luin Raamatun läpi jae jakeelta. Yksi asia kerrallaan toimii hyvin minulle, joten antauduin tähän projektiin – ja kahlasin sen läpi :)

Täytyy tunnustaa että Mooseksen kirjojen sukuluettelot eivät olleet erityisen innostavia. On myös myönnettävä, että jännitysperspektiivistä katsottuna teos on aika epäonnistunut. Päähenkilö esitellään kirjan viimeisessä neljänneksessä ja hän kuolee muutaman vähäpätöisen sivun jälkeen. Sitten sama todetaan kolme kertaa peräkkäin ja loppukirja on tapahtuneen arviointia.

Ei siis mikään #1 best-seller kioskeihin. Kuitenkin ajaton, ja niin syvä, etten koskaan tule ymmärtämään sitä läpikotaisin.

Viittamme hyvin usein kymmeneen käskyyn. On totta että voi näyttää siltä että odotetaan pahinta. Vain kaksi niistä kehottaa johonkin, kahdeksan muuta alkavat sanalla: ”Älä…”

Kun vaihdoin näkökulmaa, asiasta tuli minulle todella kiinnostava.

Sieltä ei löydy yhtään kehotusta vihaamiseen, syrjintään, epäluuloon, erityiskohteluun, vain omasta itsestä välittämiseen. Mikään käskyistä ei ohjaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Kaikki lähtevät siitä että ihminen tuntee, haluaa, uskaltaa, onnistuu ja epäonnistuu. Vaikka teksti voi tuntua vanhalta tänään, sen läpi loistaa vanhemman huolenpito ja se tekee kivitaulusta valoisan, lämpimän. Joku välittää.

Elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia. Ihminen on aina joutunut painiskelemaan itsensä kanssa, halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehto on kauhea – että otettaisiin pois ihmisen oikeus ajatella itse, voida valita. Fyysinen, henkinen, hengellinen tai yhteiskunnallinen lobotomia ei ole vastaus. Tuntuu turvalliselta saada taustatukea tuhatvuotisesta viisaudesta – yleensäkin kaikista suurista uskonnoista, ja erityisesti minun syyslukemistostani.

Nro 11: Patrickien voima

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 11: The Power of Patricks”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Eräällä parhaista ystävistäni on sama etunimi kuin minulla.

Se on hupaisaa, koska me olemme niin valtavan erilaisia. Jos otetaan Patrick nro 1 ja Patrick nro 2 ja heidät heitetään molemmat sulatusuuniin ja muotoillaan siitä yksi Patrick, uskon että tulos hipoisi täydellistä Patrickia.

Me jaamme paljon, kuulumme yhteen. Emme ensikädessä puhuttelunimen tai kielen, vaan syvään yhteisymmärrykseen perustuen. Tässä piilee se mikä on tärkeää. Muusta ajattelemme, että se muotoilee toisesta sen ainutlaatuisen persoonan joka hän on, samalla kun me itse emme koskaan voisi olla toistemme kaltaisia.

Aivan loistava esimerkki siitä mitä ihmisten välinen yhteys pitää sisällään.

Tärkeintä on ehkä juuri se että jos vain toinen meistä olisi olemassa, olisi sulatusuunin tulos hyvin epäselvä, vailla luonnetta. Me tarvitsemme äärimmäisyyksiin venyvän jännevälin jolla arvostamme toisiamme – me-jotka-olemme-etunimeltämme-Patrick, ja Suomessa kansana.

Nro 12: Genderismi

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 12: Genderism”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen yhtä väsynyt naisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun kuin sokeaan feminismiinkin. Sen enempää naiset kuin miehetkään eivät ole heikkoja, vaikka toinen sukupuoli niin väittäisikin. Olemme samanarvoisia ja yhdessä vahvoja.

Miehen historia on samalla hyvin paskamainen, sortoa ja hyväksikäyttöä, Luoja ties mitä muuta. Nainen on – viimeaikoihin asti – ollut vastaanottava osapuoli. Irtipäässeen heilurin voimalla on nyt kaikki kääntynyt väkivaltaisesti toiseen ääripäähän. En itse ymmärrä, miksi minun pitäisi automaattisesti tulla hylätyksi suomenruotsalaisena, siviilipalvelusmiehenä, vapaakirkollisena, tai tässä tapauksessa – miehenä.

Naiset ja miehet ovat erilaisia ja samalla vaistomaisesti kiinnostuneita toisiinsa tutustumisesta – lähtökohta ei voisi olla juurikaan parempi kuin se on. Sitten se, että me toisinaan käsittelemme tätä tilannetta niin ennenkuulumattoman väärin, on traagista. Emme kuitenkaan täysin onnistu tuhoamaan perusajatusta.

Toisen ahdisteleminen ei ole koskaan ok. Ei, oli sitten kysymys sukupuolesta, seksuaalisuudesta, etnisestä taustasta, kielestä tai uskosta. Haluaisin nähdä sukupuolisyrjinnästä käytävän keskustelun laajenevan koskemaan syrjintää sen kaikissa muodoissa.

Yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet tulee lopettaa. Tähän kuuluu, listan kärkipäässä, samasta työstä maksettava palkka. Se, että naiset nostavat matalampaa palkkaa kuin miehet on minusta täysin käsittämätöntä.

Tähän sisältyy myös suuri määrä perinnäistä ajattelua siitä miten/missä/miksi naisten ja miesten tulee käyttäytyä tietyllä tavalla – parisuhteessa, perheessä, yhteisössä, julkisuudessa. Kaikki tämä voi muuttua jos uskalletaan kohdata toisemme ihmisinä, jos sinä ja minä kohtaamme toisemme sen sijaan että ”me” suhtaudumme ”heihin”. Loppu – kaikki keskustelu feminismistä ja sovinismista – on itse asiassa paljon vähemmän tärkeää. Tai ainakin paljon vähemmän arvoista.

Patrix Inbox

9 kommentarer
Blogg EU-vaalit 2009 EU-valet 2009
wingren_001_bw
I EU kan jag bära väljarnas röster på två olika sätt:               

  1. Genom aktivt röstande i förslag som läggs fram i parlamentet. För att få en bra bild av mina värderingar kan man läsa min bloggkolumn 25 saker, en serie små inlägg där jag försöker spegla det jag står för så tydligt som möjligt.
      
    Hit hör t.ex. energifrågan som jag har listat på min agenda. Den är samtidigt är en central fråga för EU. Här kan jag påverka som enskild parlamentariker, i en grupp av människor som vill uppnå samma sak.
        
  2. Genom att komma med nya idéer, eller peka på det som brister i de direktiv som redan utfärdats av EU.
      
    Mina två andra punkter på agendan – upphävandet av snusförbudet, och kvarkentrafiken – är just sådana.

Jag behöver er hjälp.

Skriv vad som irriterar er med EU, sånt ni tycker är viktigt med EU, det ni vill att EU ska se. Min kandidatur är ingen solokörning, utan ett sätt att ge folket en röst. Jag behöver diskussionen och samtalet för att bli klar och tydlig i mina åsikter, så kör på – det virtuella torget är öppet! :)

och jo – man kan skriva under signatur om man vill ;)

Hälsn. Pati

[slider title=”Suomeksi ” type=”suomeksi” nbstyle=”padding-top:100px;”]Voin olla EU:ssa äänestäjien äänenä kahdella tavalla:     

  1. Olemalla aktiivinen äänestettäessä parlamentin ehdotuksista. Arvoistani saa hyvän kuvan lukemalla blogi-kolumnini ’25 asiaa’, sarjan lyhyitä puheenvuoroja, joiden kautta pyrin peilaamaan ajatuksiani niin selkeästi kuin mahdollista.Tähän sarjaan kuuluu esim. energiakysymys, jonka olen ottanut mukaan agendaani. Samalla se on yksi EU:n keskeisistä kysymyksistä. Tässä voin olla vaikuttamassa yksittäisenä parlamentaarikkona, ryhmän jäsenenä, joka yhdessä saavuttaa tavoitteensa.
  2. Tulemalla mukaan uusien ideoiden kanssa, tai osoittamalla ne puutteet, joita EU:ssa laadituissa direktiiveissä on.Agendani kaksi muuta kohtaa – nuuskakiellon kumoaminen ja merenkurkun liikennekysymys – ovat juuri sellaisia.

Tarvitsen teidän apuanne.

Kirjoita, mikä ärsyttää EU:ssa, mitä pidätte tärkeänä EU:ssa, mitä EU:n tulisi huomioida. Ehdokkuuteni ei ole sooloilua vaan yksi keino antaa kansalle ääni. Tarvitsen väittelyä ja keskustelua ollakseni selkeä ja selväsanainen mielipiteissäni, joten anna palaa – virtuaalitori on auki!:)

ai niin – voit halutessasi kirjoittaa anonyyminä ;)

Terveisin Pati
[/slider]

Nro 13: Usko Toivo Rakkaus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Tro Hopp Kärlek” (www.bloggen.fi/pati 24.12.2008)
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Kauneinta Raamatussa lienee se, miten monet sen keskeisistä henkilöistä olivat sellaisia joita muut eivät pitäneen minään. Kun jumppatunnilla valitaan jäseniä joukkueisiin, nämä henkilöt olisivat tulleet valituiksi viimeisinä.

— Aabraham ja Saara eivät voineet saada lasta. He tulivat vanhemmiksi Israelin kansalle.

— Mooseksesta, jolla oli ”kankea puhe ja hidas kieli”, tuli karismaattinen kansanjohtaja, joka johdatti Israelin kansan pois Egyptistä.

— Joona kieltäytyi itsepäisesti menemästä Niiniveen ennen pikku tapausta valaan kanssa. Kun sitten Jumala armahti kaupunkia eikä enää halunnut hävittää sitä maan tasalle, Joona poltti päreensä, koska hänen profetiansa ei käynytkään toteen.

— Suurin osa tunnetuista opetuslapsista, he, joista myöhemmin tuli kirkon eteenpäin viejiä apostoleina, olivat kalastajia ja lisäksi yksi vihattu tullimies.

— Sauluksesta, mustavalkoisesta, virkaintoisesta kristittyjen jahtaajasta tuli Paavali, hengellinen isä heille joita hän aiemmin pyrki tuhomaan.

Ja niin, sitten Jeesus. Syntyi tavallisista maanläheisistä ihmisistä jotka sitä paitsi eivät löytäneet kunniallista yöpaikkaa, vaan joutuivat etsiytymään yöksi talliin. Tämän kuninkaallisen luo ensimmäiselle valtiovierailulle tulivat kedon paimenet, kuninkaallisen, joka ei ole tästä maailmasta.

Hyvin heikkotasoista! Jos Joosef ja Maria olisivat voineet tietää, että ajanlasku aloitettaisiin tästä syntymästä, he olisivat todennäköisesti kiljuneet riemusta. Nyt kaikki sujui hyvin, poika saavutti 30 vuoden iän timpurina ja eli sen jälkeen muutaman räjähdysherkän vuoden – vuoden, jotka muuttivat maailman sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Opetus? Ehkä se, että ei tarvitse olla täydellinen, että saa olla pelokas, että kuitenkin saa uskaltaa kasvaa tehtävässään. Uskoa, toivoa ja rakastaa.

Nro 14: Löydetty syyllinen

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 14: Funnen skyldig”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen kasvanut protestanttisessa yhteiskunnassa, ja kulkenut ympäriinsä huonon omantunnon kanssa. Kaikkialle.

Nyt ajan henki on toinen. Auktoriteettien voima on asteittain kadonnut. Ihmiset eivät automaattisesti hyväksy että kirkolla, poliitikoilla, opettajilla, ekonomeilla ja filosofeilla välttämättä olisi oikea vastaus kaikkeen.

Reaktio muistuttaa heilurista, joka on ollut tiukasti kiinnitetty toiseen kellotapulin reunaan monien vuosien ajan – yhtäkkiä se päästetään irti ja se heilahtaa toiseen äärimmäisyyteen – Minä Minä Minä. Nyt me itse olemme elämämme keskipisteenä, ja syystä ja syyllisyydestä on tullut tabu – jotain, minkä kanssa on oltava sujut voidaksemme olla omia itsejämme.

— Ehkä termit ovat loppuun käytettyjä, ehkä meidän pitäisi löytää merkitykseltään kokonaan uusi sana. Halusimmepa sitä kuinka paljon tahansa, itse peruskysymys ei katoa minnekään. Se on löydetty ja tullaan löytämään kaiken olemassaolon olennaisena osana. Kyse on vastuusta. —

Fortumin johdon ympärillä tuulee, matalasuhdanne koettelee meitä rankasti. Me vaikutamme ja olemme osallisia – sekä silloin kun olemme hiljaa kuin silloinkin kun annamme vaaleissa luottamuksemme poliitikoille jotka antavat asioiden mennä niin kuin ne nyt menevät. On niin helppoa, niin kuin menneinä aikoina Egyptissä, ratsastaa hyvinvoinnin tietä ne seitsemän hyvää vuotta. Mutta kasvu – väestön määrässä, rikkaudessa, energiavaroissa jne. – ei voi jatkua ikuisesti, ja sen me tiedämme varsin hyvin: koko maailmanhistoria osoittaa että elämä tasapainottaa itse itsensä.

Siksi ei ole oikein että me, kun ne seitsemän laihaa vuotta kolkuttavat ovella, levitämme kätemme ja sanomme, ettei meillä ollut aavistustakaan. Se ei ehdottomasti ole ok ekonomeilta, poliitikoilta, pankinjohtajilta, mutta ei myöskään ihmisiltä kaupungin kaduilla. Syntipukin metsästyksellä on suuntansa: ‘Se on USA joka tämän aiheutti’, ‘se on EU’… guess what? Se on ihminen joka antoi tämän tapahtua – sinä ja minä.

Se mikä ajoi minut Pietarsaaren torille 5. joulukuuta 2008, oli turhautuminen, oikeudentunto ja huono omatunto. Pietarsaaren seudulla nuuskakieltoa ei ole koskaan kunnioitettu. Se on laitettu samaan kategoriaan kuin esimerkiksi pyöräilykypärän käyttöpakko – jotain, minkä kanssa voi elää, mutta joka ei sen kummemmin vaikuta päivittäiseen elämään.

Tämän näkemyksen jakaa todellakin suurin osa kaupungin viranomaisina työskentelevistä, koska kieltoa on ilmeisestikin katsottu läpi sormien. Jos halutaan olla tuomitsevia, ovat poliisit, tullimiehet ja muu oikeuslaitos sulkeneet silmänsä, koska siihen ei ole aiemmin puututtu. Myös se, että olemme ostaneet nuuskaa tuomittujen väylien kautta on tehnyt laittomuuden jatkumisen mahdolliseksi.

— Valtio on kriminalisoinut nuuskakaupan, ja meidän pitäisi liittyä heihin – JOS lainsäädännön merkitys nähdään sellaisena. —

Me olemme syyllisiä. Ei ole että heti osoitetaan sormella ja sitten pestään kädet asiasta kun nuuskanhankkijat jäävät kiinni. Olen ollut osa systeemiä joka aiheutti sen, että tuomiot voivat olla niin kovia, koska en protestoinut aikaisemmin.

Haluan tehdä jotain asian eteen. Viedä sen energian, jonka sain nähdä Pietarsaaren torilla aina Brysseliin asti, jotta valkenisi se päivä jolloin lainsäätäjät tulisivat tietoiseksi siitä että he eivät voi tuomita joitain yksittäisiä ihmisiä yleisen uneliaisuutemme vuoksi – oli kyse sitten nuuskasta tai yhteiskunnasta laajemmin.

Kieltä ja rautalankaa

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ’Språk och ståltråd’
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Elämä on joskus yllättävän kyynistä. Joitain päivien sen jälkeen kun kirjoitin tekstin monikielisyyden voimasta, minua tölväistiin suomenruotsalaisuudesta kaksi kertaa vuorokauden aikana.

Viesti oli suurelta osin yhtenevä. ”He ovat hurreja, parempaa väkeä, rannikonruotsalaisia, uskovat olevansa niin pahuksen hyviä. Mikseivät he voi puhua suomea niin kuin tavallinen kansa?” Jotakuinkin näin. Toinen mumisten viereisessä pöydässä, toinen kiljuen blogimuurin anonymiteetin suojassa. Kumpikin yhtä happamia, sisäänpäin kääntyneitä.

Elämäntarkoitukseni ei voi olla se, että yritän osoittaa miten vähän olen parempi, miten minun on vaikeaa olla enää paljoa tavallisempi kuin olen tällaisenani. Jos joku ei halua ymmärtää, en voi häntä siihen pakottaa.

On vain yksi asia jota ihmettelen: Jos se uni joka nousee hämärästä voisi olla totta, jos kaikki erityisen epätavalliset ihmiset voisivat kerralla kadota –  kaikki ruotsinkieliset, homot, vegaanit, somalit, siviilipalveluksen suorittajat, ympäristöaktivistit, akateemikot, adventistit, vasenkätiset – ketä jäisi jäljelle jännittämään rautalankaa ympyräksi? Jos se joka puristetaan ahtaalle lopulta perääntyy, mihin jää sortajien joukko? Harhailemaan autiolla ja karulla kentällä, vihdoinkin vapaana, hyvin samankaltaisina, ja olematta mitään.

Tarvitsemme toisiamme jopa vihaan. Kuinka loputtoman paljon enemmän tarvitsemmekaan toisiamme voidaksemme rakastaa?

Nro 15: Kieli rajoittaa ja vapauttaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ’Nr 15: Språken begränsar och befriar’
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Minun käy sääliksi niitä jotka eivät saa puhua ja kirjoittaa omaa äidinkieltään yhteiskunnassa jossa elävät.

Monilla suomenkielisistä ystävistäni on vaikeuksia löytää oikeat sanat kun he ovat hyvin vihaisia tai iloisia, ja sama koskee minua niin suomen- kuin englanninkieltä käyttäessäni. Selkäytimessä oleva kieli tulee esiin kuin iskettäessä polvilumpion refleksipisteeseen. Suorana luontevana ja itsestään selvänä.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä että arvostukset eivät ole kiinni kielestä. Minun perustavanlaatuinen persoonallisuuteni ei muuta muotoaan puhuessani toista kieltä, ei edes vaikeissa tilanteissa jolloin suomenkielen äärettömän monet erilaiset päätteet haastavat minua, ruotsinkielisen pohjanmaan asukasta. Joskus se sujuu helpommin, joskus se tuntuu turhauttavalta. Tärkeintä on kuitenkin että ihmiset eivät ainoastaan puhuvat keskenään, vaan uskaltavat keskustella.

Olen lumoutunut siitä että yhdessä maassa voidaan puhua useita eri kieliä ja samalla liittyä yhteen jonkun sellaisen kautta joka on sanojen ulkopuolella. Tunnen erityistä yhteenkuuluvuutta useiden suomenkielisten ystävien kanssa – juuri siksi että olemme maanmiehiä, naapureita, muusikkoja joiden kanssa työskentelen, työtovereita.

Ilmaisen itseäni parhaiten ruotsiksi. Ehkä juuri siksi koen tärkeäksi puhua toista kieltä. Ajatukselle tulee terveellistä painoarvoa, koska kielelliset rajoitukseni tekevät tärkeäksi sen että minulla on jotain sanottavaa.

Jos karsimme ja harvennamme suomalaista kielten rikkautta, silvomme samalla itsemme.
Meitä pitää koossa inhimillisyys, ja äidinkielen juurien pitää voida löytää ravintonsa kansanmullasta. Se tekee meistä paljon suurempia kuin mitä meistä voi tulla yksikielisen oman käden kautta.

Wingrenin tehtävälista

EU-vaalit 2009 Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Mielipidekirjoitus lähetetty Österbottens Tidningiin , Vasabladetiin och Syd-Österbotteniin 2 huhtikuuta 2009)

Uskon, että yksikin ihminen voi vaikuttaa. Ei ensisijaisesti yksin, mutta monien äänten kantajana. Siksi annan tässä kolme konkreettista asiaa joiden suhteen ryhdyn toimenpiteisiin EU-parlamentaarikkona:

1) Nuuskakielto. Tämä on ristiriidassa sen perusajatuksen kanssa, että kansalaisilla tulee olla vapaa tahto ja unionissa vapaa kauppa. Se pitää vähemmän vaarallisen nikotiinituotteen pois markkinoilta, savukkeiden eduksi. Kielto on epälooginen, epäoikeudenmukainen ja terveydelle vaarallinen.

2) Merenkurkun liikenne. EU:n myötä tärkeä yhteys Suomen länsirannikon ja Ruotsin itärannikon välillä kuoli. Ahvenanmaan kautta kulkeva Tax-free-liikenne on poikkeus joka pitää tasapainottaa Vaasan ympäristössä. Joko on rakennettava silta tai tukeuduttava lauttaliikenteeseen. Minä pidän siltaa parempana vaihtoehtona, koska se muistuttaa vähemmän tekohengitystä. Kummassakin tapauksessa rahoituksen pitää tulla EU:lta, jos unioni vakavissaan seisoo ”yhden alueen Eurooppa”-ajatuksen takana.

3) Energia. Uskon uusiutuvien lähteiden käyttöön energiantuotannossa. Kierrätys kuulostaa paremmalta kuin roskaaminen – erityisesti silloin kun kyse radioaktiivisesta jätteestä, josta meidän jälkeemme tulevat kantavat vastuun satojatuhansia vuosia. Meidän on ehdottomasti käytettävä energiaa säästeliäämmin,  ja tähän EU:n pitää tulla mukaan paremmilla aloitteilla, kuin hehkulamppujen kieltämisellä – se laskee lämpötiloja suomalaisten kodeissa.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, Rkp

Mitä nuuska painaa?

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ’Vad väger snus?’
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Siitä asti kun aktivoiduin nuuskakysymyksessä, minä (ja muut nuuska-aktivistit) olen saanut toistuvasti kritiikkiä: miksi sitoutua juuri tähän, kun on paljon muutakin joka on tärkeämpää.

Haluan edelleen ottaa kritiikin vastaan samalla tavoin kuin torilla 5. joulukuuta 2008 vastasin samana päivänä ÖT:ssä julkaistuun kolumniin.

  1. Muiden ihmisten asioiden tärkeysjärjestyksen määritteleminen on holhousta, samassa hengessä kuin nuuskakielto.
     
  2. Kukaan ei estä sitä etteivätkö kriitikot itse voisi nousta esiin niiden asioiden kanssa, joille he ovat syttyneet. Torin portaikko on yleensä vapaana ja megafonin voi tarvittaessa lainata minulta.

Pääasiat nuuskasta

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio ”Vad är Hufvudsaken med snuset?”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Huvudstadsbladetin toimitus onnistui viikon aikana sekä lopettamaan nuuskakeskustelun että osoittaa tyhmyytensä samassa asiassa.

Ehkä kyse on painovapaudesta. Siinä tapauksessa olen kiinnostunut tietämään, milloin vapaus on alkanut tarkoittaa samaa kuin heikkotasoinen? Laki ei kaikeksi onneksi lopu Hbl:iin, mutta jonkinlainen ammattiylpeys saattaa niin tehdä.

— 26.3: Risikkoaloitteen aukeaman toisella sivun keskellä on Asiantuntijan haastattelu. Faktaruutu jonka sisältö näyttää painavalta. —

Ensisijaisesti ongelma ei ole siinä että Hbl leikkii Aftonbladetia eikä todellakaan ole siitä kaukana. Ongelma on esitystavassa.

150 ruotsalaista sairastuu suusyöpään joka vuosi nuuskankäytön seurauksena, sanoo professori Jan Hirsch. Toimittaja Marcus West pistää muistiin ja kertoo eteenpäin. Se että kyseisenä vuonna suusyöpätapausten määrä Ruotsissa oli n. 100, ja että Hirschin suomalainen kollega ei ole nähnyt ainoallakaan näistä tapauksista yhteyttä nuuskaan – on merkitykseltään vähäisempi. Lööppi on lööppi.

— Puuttuuko vielä jotain. Ai niin, faktaruutu. Käytetäänpä googlea ja copy-pastea. —

’Faktaruudussa’ on ainoastaan yksi luku, ja se on vuosiluku, 2005. Muu on spekulointia kansan tietämättömyydellä. Sille, joka on kiinnostunut tilastoista, löytyy paljon painavaa asiaa verkosta. Erittäin hyvä yhteenveto suomeksi löytyy suomalaisen lääkärin, E-P Pälvimäen sivulta www.nuuska.fi.

— Odotan jännityksellä Hbl:n reportaasia siitä miten kansa liukastelee talvisin. Ja että nastoitetuilla kengillä on paljon turvallisempaa kulkea. Sitten keskustellaan, jos vaikka niiden käytöstä tehtäisiin lakisääteistä, tai että olisiko parasta ottaa käyttöön ulkonaliikkumiskielto koko talvikaudeksi. Sitten sekalaisia asiantuntijalausuntoja ja keskustelun yksipuolinen lopetus kun toimitus niin hyväksi näkee. —

Todennäköisesti Marcus West on vain taitamaton ja media-horny. Joku on kuitenkin vastuussa tästä kurjuudesta. Onko Hbl:n toiminnan takana joku piilotettu agenda, vai onko kyse vain suuren yleisön hyväksynnästä olla näin pelottavan huono siinä mitä tekee?

Nro 16: Avaimet Euroopan Parlamenttiin

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio ”Nr 16: Nycklarna till EU-parlamentet”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

EU-vaalit lähestyvät ja jo nyt pohditaan sitä, ketä ovat ne ehdokkaat jotka tulevat valituiksi 13 edustajaksi Brysseliin sunnuntaina 7. kesäkuuta.
Ehdokaslistoja kootaan arvioiden sitä, pitäisikö ryhtyä vaaliliittoihin. Kukaan ei halua jäädä ulos.

Puhutaan että pienten puolueiden tulee yrittää ”nipistää itselleen kolmastoista paikka”. Tämä ilmaus häiritsee minua. Ikään kuin epätoivoisesti, altavastaajana, pystyisi kiskaisemaan itselleen alimpana riippuvan mandaatin, ja sen jälkeen voisikin sitten tyytyväisenä jälleen upota.

Ei sen tarvitse niin olla, toisenlainenkin tulevaisuudenkuva on mahdollinen.

Olen ehdokkaana päästäkseni sisään. Haluan, että minut löytää Brysselistä kesästä lähtein, ainakin viisi vuotta eteenpäin. Sellainen ajattelutapa on tärkeää – minulle itselleni, puolueelle ja heille jotka uskovat minuun.

Tulemme huutomaan tilastot, gallupit ja ennusteet viemäriin. Kaikessa huikaisevuudessaan voi olla hyvä hiukan selventää tätä. Itse asiassa se on hyvin yksinkertaista – jos riittävän moni osoittaa, että he haluavat minun toimivan heidän äänenään Brysselissä, juuri niin tulee käymään – näyttivät sitten tilastot tai ennusteet mitä hyvänsä.

Kaikki on mahdollista niille jotka uskaltavat uskoa.

Risikko – yksi nolla liikaa?

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Risikko – en nolla för mycket?”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Tässä ehdotuksessaan, jonka huolenpitoministeri Paula Risikko teki eilen (25.3.2009) sosiaalipoliittiselle ministerityöryhmälle, ja jota tänään lehdissä siteerattiin, kertoi hän että tupakoinnista koituvat kustannukset ovat 2 miljardia euroa vuodessa.

Laskelmat, jotka on tehty sosiaali- ja terveydenhoidon Tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa, (lokakuussa 2008) arvioivat vuosittaisiksi sairaanhoidon ja avohoidon kustannuksiksi n. 250 miljoonaa euroa.

Tupakoinnista aiheutuu kuluja lisäksi sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien kautta, mutta on tietysti vaikeaa antaa yhtä tarkkoja numeroita sellaisista kuin suoranaisista kustannuksista. Kuitenkin ne korottavat Risikon summan lähes kymmenkertaiseksi.

Tarvitsemmeko vielä lisää nollia, eikö meillä ole niitä jo tarpeeksi? ;)


Ymmärtämätön Matti Rautalahti

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio ”En oförstående Matti Rautalahti”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Lehdissä kirjoitettiin tänään että Risikon tupakkalaki-päätöksestä. On selvää – niin kuin kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos toteaa – että kyseinen mielipide johtaa kompromissiin nuuskakysymyksessä.

Matti Rautalahti, tupakkapoliittisen työryhmän jäsen ja Suomen syöpäyhdistyksen ylilääkäri on huolestunut. Kyseessä on siis mies joka halusi kieltää lakritsipiiput. Sama mies, joka ylimielinen hymy huulillaan istui A-talkissa 18. joulukuuta, istui ja nuhteli hammaslääkäri Stefan Bredbackaa.

Hän kommentoi päätöstä mm. näin:

Olen kuitenkin huolestunut nuuskaa koskevasta poikkeuksesta. Meillä olisi ollut mahdollisuus puuttua nuuskankäyttöön ja kieltää selvästi kanserogeeninen tupakkatuote. (ÖT 25.3.2009)

Rauhalahdella ei oikein paletti osu kohdalleen. Mahdollisuus puuttua nuuskan käyttöön, josta hän puhuu olemassa olevana asiana, toimii ainoastaan kliinisessä puhdaselämälaboratoriossa, hänen omassa mielikuvitusmaailmassaan. Kansa ei salli itseään kohdeltavan miten tahansa, eikä ainakaan niiden, jotka itse uskovat että heillä on kaikki valta niin tehdä.

Nro 17: Pasifismi

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio ”Nr 17: Pacifism”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Rakastan rauhaa – kukapa ei rakastaisi?

Minä uskon myös ajatukseen väkivallattomuudesta vahvuutena ja valitsin sen vuoksi siviilipalveluksen. Tämä valinta oli seurausta henkilökohtaisesta vakaumuksestani, kannan siitä vastuun.

Asevelvollisuus on monimutkainen kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Monikaan meistä tuskin suostuisi vaieten siihen että maahamme tunkeuduttaisiin. Kuitaan en pysty hyväksymään ajatusta että järjestelmällisesti kouluttautuisin tappamaan, edes puolustustarkoituksessa. Se ei vain sovi minun persoonaani.

Samanaikaisesti tiedän että mikäli syntyisi konkreettinen uhka – esimerkiksi joku uhkaisi poikaani tai tytärtäni – minä varmasti käyttäisin väkivaltaa, mikäli heidän suojelemisensa sitä vaatisi. Silloin suojeluvaistoni ottaisi kyllä vallan.

Minua voidaan pitää tekopyhänä ja ehkä siinä joskus ollaan oikeassa. Kuitenkin tiedän, että sinä vuonna jonka vietin Kårkullassa – työskentelin kehitysvammaisten kanssa heidän arjessaan ja asuen pääkaupunkiseudulla – möyhensi minua, muokkasi ihmisenä. Kun ikätoverini puhuvat intti-ajastaan, voin kadehtia heidän porukkahenkeään, mutta samanaikaisesti en vaihtaisi omaa kokemustani – ja jonkun hyväksi toimimista – siihen että olisin toiminut jotain vastaan.

Pasifismini ei ole koskaan joutunut koetukselle ja toivon, että niin ei kävisikään. Oli ajatus sitten järkevä tai ei, yritän luopua epätoivosta.

Niin suomalainen kuin olenkin, minulle on vaikeaa se miten yhteiskuntamme panostaa niin paljon energiaa ja taloudellisia resursseja siihen mitä eniten pelkäämme. Siviilipalveluksen valitseminen oli minulle myös yritys hallita aikaa ja rahoja oikein.

Nro 18: Pakolaispolitiikka

1 kommentar
25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen version: ”Nr 18: Flyktingpolitik”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Meillä asiat ovat paremmin, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tästä johtuu, että Suomi EU:n jäsenenä on tullut erityisen kiinnostavaksi – niin meille suomalaisille kuin myös heille jotka haluavat muuttaa tänne.

Suomeen otetaan monenlaisia ihmisiä. Heidän joukossaan on niitä jotka tarvitsevat kipeästi apua kuin myös niitä joille tilaisuus tarjoaa mahdollisuuden henkilökohtaisen hyödyn tavoitteluun. Kuka meistä lopulta pystyy päättämään kuka kuuluu mihinkin joukkoon?

Uskon järjestelmään joka perustuu ajatukseen ‘the benefit of a doubt’ – luottamus mieluummin kuin epäilys. Se on vähintä mitä voimme tehdä heille jotka ovat kokeneet kovia.

Jos me sitten saamme tänne sellaisia jotka käyttävät järjestelmää väärin niin kuin osa suomalaisista tekee, voimme lohduttautua sillä, että juuri sellaista elämä on. Kaikki aidosti ihmiset huomioonottavat järjestelmät ovat haavoittuvia – se antaa mahdollisuuden hyväksikäytölle. Niin tapahtuu meidän sosiaalisessa järjestelmässämme, kuin myös elämässä yleensäkin.

Nro 19: Sananvapaus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 19: Yttrandefrihet”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Jussi Halla-ahon blogi on herättänyt kohua. Luin puheenvuoron numero 239, ‘Bajs i byxbenet’, ja jatkoin siitä numerojärjestyksessä alaspäin. Jossain runsaan kahdensadan paikkeilla luovutin.

Halla-aho käyttää kaikkea sitä retorista voimaa joka hänellä on, pönkittääkseen omaa vakaumustaan. Ehkä se on hänen tapansa puhua politiikkaa. Ehkä minä olen vain tottumaton, enkä ymmärrä sitä kieltä. Joka tapauksessa minä näen hänessä jonkun joka huutaa kovaa mutta jonka sanoma hukkuu liialliseen yrittämiseen.

Haluan kuitenkin ajatella niin, että Halla-aho huutakoon juuri niin kuin tahtoo. Ollaan vaarallisella tiellä jos ryhdytään sääntelemään EU-ehdokkaiden sananvapautta. Jos Suomen kansa haluaa valita Halla-ahon Europarlamentaarikoksi, niin tapahtukoon.

Sillä, onko hän perussuomalaisten ehdokkaana vai ei, ei oikeastaan ole merkitystä, antaa hänen olla. Jos kaikki on vain sanahelinää, enemmin tai myöhemmin hän katoaa. Valitsijat ovat älykkäämpiä kuin moni uskoo. Olkoon kansalla vapaus tehdä omat valintansa.

Nro 20: Laki

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 20: Lagen” 
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Viimeaikojen keskustelussa on moni, tuomitessaan ankarasti minun torimielenosoitukseni, käyttänyt lausetta ”Laki on laki ja se on tarkoitettu noudatettavaksi”.

Asia ei todellakaan ole niin. Laki ei ole itseään varten, yhtä vähän kuin yksilö olisi yhteiskuntaa varten. Lain tulisi ensisijaisesti palvella kansalaisia toimimalla niiden eettisten ja moraalisten arvojen kokoelmana, jotka luovat perustuksen sille kansakunnalle ja yhteiskunnalle, jossa ihmiset elävät.

Laki ei ole virheetön eikä ehdoton, vaan se vaatii jatkuvasti muutoksia. Sen tulisi olla turvallinen, looginen ja vastata yleistä käsitystä oikeasta ja väärästä. Lainsäätäjien tulisi kunnioittaa kansaa ja olla kuulolla – heidäthän on valittu parlamentaarisilla vaaleilla ja heillä on kansan luottamus siihen, että he toimivat kansalaisten parhaaksi. Jos nämä kansan valitsemat, eivät kuuntele mitä kansalla on sanottavaa, siihen tulee kansan reagoida.

Aika harva tässä maassa, pitäisi tuomittavana iranilaista naista, joka kieltäytyy käyttämästä eri sisäänkäyntejä (kuin miehet) yliopistoihin, lentokentille ja muihin julkisiin rakennuksiin. Samanaikaisesti kuitenkin maan laki määrää että hänen tulisi tehdä juuri niin. Ovatko minua kritisoivat sitä mieltä, että hän on moraaliton ja että hän tekee väärin jos hän haluaa yrittää muuttaa yhteiskuntaansa käyttämällä samoja ovia kuin miehet?

Uskottava lainsäädäntö tulee voida myös kyseenalaistaa.

Nro 21: Kansalaistottelemattomuus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 21: Civil olydnad” 
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Mielenosoitus torilla 5. joulukuuta oli esimerkki kansalaistottelemattomuudesta. Jotkut näkevät sen rikollisena toimintana, toiset ovat sitä mieltä että se on merkki toimivasta ja itseään sääntelevästä demokraattisesta yhteiskunnasta. Minä kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.

Ollakseni selkeä koin tärkeäksi määritellä itse käsitteen: Kansalaistottelemattomuudessa on tärkeää että kerrotaan mitä tehdään ja minkä vuoksi. Fortsätt läsa →

Nro 22: Loputtomasti energiaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 22: Energi i oändlighet”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Suomessa keskustellaan jälleen kerran ydinvoimalan rakentamisesta:

Kolme uuden ydinvoimalan perustamishakemusta on parhaillaan hallituksen käsiteltävänä. Energiateollisuus ajattelee tarvitsevansa kolme uutta reaktoria turvatakseen energian saatavuuden ja Kokoomus pitää kovaa ääntä sen puolesta että ainakin kaksi reaktoria rakennettaisiin. (Hbl 16.3.2009)

En pidä tästä, kahdesta syystä:

Ensinnäkin vaistoni sanoo, että meidän tulisi panostaa uusiutuvista lähteistä saatavaan energiaan. Kierrättäminen on parempi vaihtoehto kuin roskaaminen – ei vähiten silloin kun jätteet ovat radioaktiivisia. Ei tunnu tervettä jättää sellaista perintöä meidän jälkeemme tuleville. Se merkitsisi kirjaimellisesti säteilevää tulevaisuutta, satojatuhansia vuosia.

Toiseksi on olemassa raja, emme voi aina vain lisätä energian käyttöä. Jatkuvasti kasvava energiantarve ei vaikuta järkevältä kun emme huolehdi paremmin jo käytettävissä olevasta energiasta.

Niinpä hävettää tunnustaa, että en vieläkään – huolimatta siitä että etsin innokkaasti tietoa verkosta – ole vaihtanut sähköntoimittajaa ja ostanut hiukan kalliimpaa ”vihreää” sähköä. Ja että ilmanlämpöpumppu-esitteet lojuvat ja keräävät pölyä toimiston hyllyllä. Tämän, niin kuin monen muunkin asian, tulisi alkaa ruohonjuuritasolta. Arkipäivästä.

Nro 23: Palkkaus suhteessa vastuuseen

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 23: Lön efter ansvar”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Suuremman vastuun pitäisi tuoda paremmat ansiot. Siksi minulle ei ole mikään ongelma että minun pomollani on parempi palkka kuin minulla, ei edes sillä, että solisti saa suuremman palkkion konsertista kuin minä joka olen muusikkona bändissä.

Kuka sitten laajemmalla perspektiivillä kantaa vastuun? Eivätkö he, jotka pitävät huolta meistä niin lapsina kuin aikuisinakin. Meidän sosiaalinen turvaverkostomme on korkeatasoista, mutta sen kunnallisella tai valtiollisella sektorilla työskentelevillä ei vieläkään ole kunnon palkkaa.

Ajattelen vaikka peruskoulunopettajia, poliiseja, pelastuslaitosten työntekijöitä, hoitajia. Jotta nämä tehtävät olisivat kiinnostavia, ei julkisen sektorin palkkaus saisi olla niin alhainen suhteessa yksityisen sektorin palkkoihin.

Jos tämä vaatii korkeampaa verotusta, minä henkilökohtaisesti olen valmis maksamaan oman osani. Aluksi tulisi kuitenkin tutkia, miten valtiollisen ja kunnallisen talouden rakennetta tulisi muuttaa jotta palkansaajien ansiot voisivat vastata sitä vastuuta, jonka he kantavat meidän elämästämme.

Nro 24: Kristillisyys, yksinkertaisuus ja moninaisuus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 24: Kristendom, enfald och mångfald”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Liittyen ajankohtaiseen keskusteluun haluan sanoa, että en ainoastaan hyväksy naispappeja ja homoseksuaaleja, minä tuen heitä. Minä uskon, myös rakkauteen. Raamattu on pitkälti aikansa lapsi vaikkakin sen sanoma on ikuista. Paavalin antaumuksellinen ja oman aikansa mukainen sovinismi ei ole peruste oman leukansa nostamiselle eikä myöskään irrallisia Mooseksen kirjojen sitaatteja voida käyttää lyömäaseina moraalikysymyksissä.

”Rakastakaa toinen toistanne”. Ajattelen usein että uskonnollisuuteen pohjautuvat blogit ovat paikkoja joissa keskustelut ovat kaikkein rajoittuneimpia ja vihamielisimpiä. Jos on totta että hedelmistään puu tunnetaan, olen peloissani.

”Älkää tuomitko”. Se että itse ollaan vakuuttuneita jostain ja että asialla on tuhatvuotinen historia, ei anna aihetta rehentelyyn. On suuri mahdollisuus, että monet liberaalit kristityt olisivat olleet fariseuksia 2000 vuotta sitten jos he olisivat kohdanneet niitä mullistavia ajatuksia joita silloin esitettiin.

Koska kukaan meistä ei tiedä, miten elämä tulisi elää, on luonnollista antaa tilaa niille, jotka vilpittömästi ponnistelevat elääkseen elämänsä niin rehellisesti kuin on mahdollista.

Nro 25: Kannatan, Ehkä. Ehkä en. Edellistä puhujaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 25: jag instämmer. Kanske. Inte. Med föregående talare” 
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Erilaiset mielipiteet ovat demokraattisen yhteiskunnan perusta. Yhteiskunta tulee näkyväksi leikkauspisteissään. Tapaamiset ja keskustelut kehittävät ja johtavat meitä eteenpäin tavalla johon yksin emme yllä. Olen yhtä valmis puhumaan omasta vakaumuksestani kuin uskaltamaan tulla vakuutetuksi että olen väärässä.

Siteeratakseni naapurikaupungin viisautta: ”Roko kaar ha som int kan endär se”. Se että ei pysty muuttamaan mielipiteitään, on heikkoutta. Se kuulostaa paremmalta kokkolanmurteella, mutta ei voi mitään ;)

25 ei ihan satunnaista juttua: Sisällöstä

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Tämän kolumnin inspiraatio syntyi Facebookin kohdasta: ‘25 random things [about yourself]‘- tosin sisältö ei ole ihan sattumanvarainen, eikä se kerro vain minusta itsestäni. Alan lopusta, ja jos en saa kaikkea mahtumaan näihin kohtiin, jatkan miinuspuolelle ;)

Ajatuksenani on osoittaa kuka olen, mihin uskon, mistä pidän, tunnen ja mikä minua koskettaa. Rehellisiä tekstejä, suoraan asiaa, niin että valitsijoiden ei tarvitse arvuutella. Saa mieluusti kommentoida!

Rikollisen tunnustukset

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”En brottslings bekännelser” 
julkaistu torstaina 12. helmikuuta 2009
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitteiden määritteleminen. Pääkirjoituksissa, artikkeleissa ja yleisönosastokirjoituksissa huomautetaan jatkuvasti että olen toiminut lainvastaisesti Pietarsaaren torilla 5. päivä joulukuuta 2008.

Tämä ei ole totta, tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Fortsätt läsa →

Epäturvallisuusministeri Risikko

1 kommentar
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Otrygghetsminister Risikko” 
julkaistu torstaina 11. joulukuuta 2008 
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Ja tässä sitten ollaan. Ilta-Sanomien lähteiden mukaan nuuskan täyskielto voi jatkossa olla mahdollinen, mikäli tupakkapoliittisen työryhmän enemmistö saa tahtonsa läpi. Kaikki muut tupakkatuotteet otettaisiin pois kauppojen hyllyiltä, ja ainoastaan luettelo myytävistä tuotteista saisi olla näkyvillä.

Katsoessamme petoa silmiin ei kannata hätääntyä, vaan se pitää kesyttää. Fortsätt läsa →