usko

2 inlägg

Nro 10: Käskysana

Alkuperäinen versio: ”Nr 10: Budorden”
Käännös: Terhikki Mäkelä
 

Viime syksynä luin Raamatun läpi jae jakeelta. Yksi asia kerrallaan toimii hyvin minulle, joten antauduin tähän projektiin – ja kahlasin sen läpi :)

Täytyy tunnustaa että Mooseksen kirjojen sukuluettelot eivät olleet erityisen innostavia. On myös myönnettävä, että jännitysperspektiivistä katsottuna teos on aika epäonnistunut. Päähenkilö esitellään kirjan viimeisessä neljänneksessä ja hän kuolee muutaman vähäpätöisen sivun jälkeen. Sitten sama todetaan kolme kertaa peräkkäin ja loppukirja on tapahtuneen arviointia.

Ei siis mikään #1 best-seller kioskeihin. Kuitenkin ajaton, ja niin syvä, etten koskaan tule ymmärtämään sitä läpikotaisin.

Viittamme hyvin usein kymmeneen käskyyn. On totta että voi näyttää siltä että odotetaan pahinta. Vain kaksi niistä kehottaa johonkin, kahdeksan muuta alkavat sanalla: ”Älä…”

Kun vaihdoin näkökulmaa, asiasta tuli minulle todella kiinnostava.

Sieltä ei löydy yhtään kehotusta vihaamiseen, syrjintään, epäluuloon, erityiskohteluun, vain omasta itsestä välittämiseen. Mikään käskyistä ei ohjaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Kaikki lähtevät siitä että ihminen tuntee, haluaa, uskaltaa, onnistuu ja epäonnistuu. Vaikka teksti voi tuntua vanhalta tänään, sen läpi loistaa vanhemman huolenpito ja se tekee kivitaulusta valoisan, lämpimän. Joku välittää.

Elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia. Ihminen on aina joutunut painiskelemaan itsensä kanssa, halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehto on kauhea – että otettaisiin pois ihmisen oikeus ajatella itse, voida valita. Fyysinen, henkinen, hengellinen tai yhteiskunnallinen lobotomia ei ole vastaus. Tuntuu turvalliselta saada taustatukea tuhatvuotisesta viisaudesta – yleensäkin kaikista suurista uskonnoista, ja erityisesti minun syyslukemistostani.

Nro 16: Avaimet Euroopan Parlamenttiin

Alkuperäinen versio ”Nr 16: Nycklarna till EU-parlamentet”
Käännös: Terhikki Mäkelä
 

EU-vaalit lähestyvät ja jo nyt pohditaan sitä, ketä ovat ne ehdokkaat jotka tulevat valituiksi 13 edustajaksi Brysseliin sunnuntaina 7. kesäkuuta.
Ehdokaslistoja kootaan arvioiden sitä, pitäisikö ryhtyä vaaliliittoihin. Kukaan ei halua jäädä ulos.

Puhutaan että pienten puolueiden tulee yrittää ”nipistää itselleen kolmastoista paikka”. Tämä ilmaus häiritsee minua. Ikään kuin epätoivoisesti, altavastaajana, pystyisi kiskaisemaan itselleen alimpana riippuvan mandaatin, ja sen jälkeen voisikin sitten tyytyväisenä jälleen upota.

Ei sen tarvitse niin olla, toisenlainenkin tulevaisuudenkuva on mahdollinen.

Olen ehdokkaana päästäkseni sisään. Haluan, että minut löytää Brysselistä kesästä lähtein, ainakin viisi vuotta eteenpäin. Sellainen ajattelutapa on tärkeää – minulle itselleni, puolueelle ja heille jotka uskovat minuun.

Tulemme huutomaan tilastot, gallupit ja ennusteet viemäriin. Kaikessa huikaisevuudessaan voi olla hyvä hiukan selventää tätä. Itse asiassa se on hyvin yksinkertaista – jos riittävän moni osoittaa, että he haluavat minun toimivan heidän äänenään Brysselissä, juuri niin tulee käymään – näyttivät sitten tilastot tai ennusteet mitä hyvänsä.

Kaikki on mahdollista niille jotka uskaltavat uskoa.