Lehtien yleisöosasto

10 inlägg

Suomenruotsalainen kansantanssi äänestäjien kanssa

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

Alkuperäinen versio: ”Finlandssvensk folkdans med väljarna”
Yleisönosastokirjoitus lähetetty lehtiin: ÖT, Vbl och Sydin, 10.6.2009
Käännös: Terhikki Mäkelä

RKP:tä on kritisoitu askeleen jäljessä olemisesta. Uskon, sen jalkojen laahaavan tahallaan jalkojaan. Perinteisen, konservatiivisen oikeistoblokin auktoriteetti on yhä hyvin suuri. Johto ilmoittaa puolueen olevan liberaali, siihen se on pakotettu – suomenruotsalaisten yhteen kokoaminen vaatii varsin laajalla suuttimella varustetun pölynimurin.

Ei siis ole yllätys että EU sai RKP- parlamentikon joka on porvarillisessa oikeistossa. Seuratkaa rahaa, niin löydätte syyn. Kaikki puhe kahdestakymmenestä pääehdokkaasta on tietenkin ensiluokkaista ”bullshittia”, valhe päin kasvoja meille ehdokkaille, jotka tapasimme Brysselissä 15. huhtikuuta vakuutettuina siitä että me kaikki pelaamme samoilla ehdoilla taloudellisen tuen suhteen. Vaaleissa olivat sitäpaitsi Torvalds ja Månsson asetettu toistensa viereen hienotunteisesti pirstomaan liberaaleja ääniä. Kampanja oli rahoitettu ja rakennettu niin että Haglundin edellytykset olisivat niin suuret kuin mahdollista, ja asetelma onnistui.

Jos puolue olisi ollut tosissaan kiinnostunut ehdokkuuden laajuudesta, olisi nähty että sekä nimeäminen että taloudellinen tuki olisi ollut tasan balansoitu liberaalien ja konservatiivien ehdokkaiden kesken, eteläisen Suomen ja Pohjanmaan välillä. Nyt sellaista tahtoa ei löytynyt. Piilotettu agenda on ollut saada ehdokas joka tyydyttää puolueen todellisen vallanhimon. Siihen ei kuulu Wallin – hän on enemmänkin yksi kaljuunanfiguureista aluksen keulilla, iloisesti laineilla hyppien.

En välitä erilaisten ”hiukan enemmän pääasiallisten” pääehdokkaiden kampanjarahoituksen takana olevien rahastojen, säätiöiden ja tukiryhmien nimistä. Terveellä maalaisjärkeä käyttäen voidaan todeta että pääoma tulee niiltä joilla on valtaa vaikuttaa siihen että RKP edustaa oikeistopolitiikkaa puettuna liberaaleihin ruotsinkielisiin vaatteisiin.

”Pääasia on että pystyimme säilyttämään suomenruotsalaisen mandaatin Brysselissä” – se on mantra jota puolueen toimesta messutaan vastauksena kaikkiin kriittisiin analyyseihin tämän tapauksen yhteydessä. Jos tämä todellakin on pääasia, olisi johto voinut toimia toisin kampanjan aikana, valmistaa tilaa oikeuden mukaisille mahdollisuuksille saadakseen aidosti liberaalin RKP-edustuksen parlamenttiin. Nyt ammutaan itseään jalkaan – ei voida sen enempää toivoa kuin vaatiakaan, että suomenruotsalaiset ikuisesti kielellisen solidaarisuuden nimissä asettuvat antamaan äänensä vanhentuneelle, konservatiiviselle oikeistopolitiikalle.

Ajattelen siis hyvin kaksijakoisesti. Olen hyvin surullinen siitä ettei RKP:llä itse asiassa tunnu olevan mitään halua täyttää tyhjiötä puoluekentän keskustassa, olla todellinen liberaalinen vaihtoehto suomalaisessa politiikassa. Taistelussa yksilön valinnan vapauden puolesta – myös siinä kysymyksessä, mitä kieltä puhutaan – on paljon suurempi painoarvo kuin sillä mitä tämä perustetuttu, tekohengitys puolue harjoittaa. Ruotsin kielen hengissä pysymiseen on uutta happea, mutta silloin pitää uskaltaa siirtää fokus kielireviirin puolustuksesta sen turvaamiseen, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.

Samalla olen vilpittömän onnellinen siitä että lähetimme parlamentikon europarlamentin liberaaliin puolueryhmään. Tämä puolueryhmähän jarruttaa holhousta mitä parhaimmin. Se oli itsessään pienellä kampanjavälineillä ja melkein 6000 äänestäjän luottamuksella tehdyn mielipuolisen työmäärän väärtti. Kiitos kaikille jotka äänestitte minua! Äänenne menivät tarkoitukseen, joka on paljon suurempi kuin RKP haluaa olla.

Nähdä lapsi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

NÄHDÄ LAPSI

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

RKP tukee homoseksuaalien adoptio-oikeutta, ja tämä on aiheuttanut rajun keskustelun. Yksi vastapuolen argumenteista on se, että pitää olla heikomman osapuolen puolella, puhua sen lapsen puolesta, joka on liian pieni voidakseen valita itse.

Mutta kukaan ei valitse vanhempiaan, sen enempää biologisia kuin adoptoitujakaan. On ehdottomasti olemassa onnellisia perheitä, joissa vanhemmat ovat heteroseksuaaleja. On myös pirstoutuneita perheitä mutkikkaine vanhempien välisine suhteineen, kasassa pidettyjä perheitä joissa vanhempien välit ovat jäätävän kylmiä, yksinhuoltajavanhempia jotka tekevät kaiken mitä suinkin jaksavat ja osaavat, omien lastensa hyvinvoinnin eteen. Meillä tuskin on lopullista vastausta tähän – itse ainakin joudun vähän kerrallaan opettelemaan mitä tarkoittaa se että on isä, ja Jumala tietää, että teen virheitä. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta elää näin.

Adoptio-oikeuden tulisi antaa homoseksuaaleille, samoin kuin heteroseksuaaleille, mahdollisuuden käydä läpi adoptioviranomaisten laatima soveltuvuusselvitys. Ei ole oikein sanoa, että tässä olisi kyseessä perusteeton rinnastus – kysymys on siitä ettei erotella, ja se on linjassa maan perustuslain kanssa. Lainsäädännön tulisi taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, täysin riippumatta meidän henkilökohtaisista mielipiteistämme tässä asiassa.

Itse uskon perinteiseen perheeseen, vaikka reaalitilanne ympärilläni vaikuttaa hyvin toisenlaiselta. Uskon myös toisenlaisiin perhekokoonpanoihin, sekä sellaisiin jotka elämä on tuonut tullessaan, että sellaisiin, jotka ovat itse valittuja. Tuen kaikkia huoltajia, jotka välittävät ja haluavat lapsen parasta, sekä hetero- että homoseksuaaleja, pareja ja yksineläjiä.

Tämän teen, koska olen vakuuttunut siitä että tärkeää on se, että lapsi tuntee olevansa turvassa, huomioitu ja rakastettu. Koska ei ole minun asiani mennä ja arvostella missä muodoissa lapsi voi niin tuntea, haluan mieluusti jättää lain oven raolleen kaikille vilpittömille yrityksille luona sellaisia kasvuympäristöjä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Äitipuoli Hautala

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

ÄITIPUOLI HAUTALA

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

Heidi Hautala (Vihr.) on avannut vaalikampanjansa, ja lauluu heti mielipiteensä nuuskasta. Hän on kriittinen Ruotsin poikkeustilanteen suhteen ja haluaa, että nuuska tullaan kieltämään EU:ssa.

”Kansalaisia on joskus suojeltava haitallisilta aineilta.
Jotkut eivät ilmeisestikään pysty hallitsemaan sitä itse.”

Niin siis sanoo Hautala Österbottens Tidningenissä 11.5, oireellisesti yksi kuppi kahvia (tai teetä) kädessään jutun kuvassa.

Mistä automaattisesti seuraa jatkokysymys: jos hän puhuu holhouksen puolesta, missä sitten menee raja? Mitä tapahtuu kun joku sellainen joka tietää mikä on Hautalalle parasta, riistää kupin hänen kädestään?

Nuuskan ja internetin rajoitukset ja kiellot jakavat mielipiteitä kohta kaikissa puolueissa. Ainakin suurien suomalaisten päivälehtien vaalikoneiden ehdokkaille annetuissa kysymyksissä molemmat aiheet ovat esillä, joten on helppoa selvittää, mitä mieltä olemme. Molemmat kysymykset osoittavat hyvin, missä määrin ehdokkaat näkevät olevan
oikeutettua huolehtia kansasta – siitä kansasta joka valitsee heidät ja joilta heti sen jälkeen muutavat valitut haluavat viedä vallan päättää asioistaan. Outo ajatus.

Minulle molemmat kysymykset sisältyvät siihen elämän perusajatukseen, jonka puolesta haluan voimakkaasti taistella: että ihmiselle on luotettava vastuuta tehdä valintoja jotka antavat hänelle mahdollisuuden kasvaa omalla tavallaan.

Tämän lisäksi, osana perusajatusta on nuuska minulle myös asiakysymys. Nuuskakielto on syvästi epälooginen ja epäoikeuden mukainen, ja kriminalisoi sen jota ei koeta rikokseksi. Tämä ärsyttää minua valtavasti.

En puhu nuuskankäytön puolesta enkä sitä vastaan. Haluan vain täysi-ikäisenä, ajattelevana ihmisenä voida saada oikeuden valita itse. Koska suomen valtio nyökkäilee EU:n linjanvedoille, on EU-parlamentti paras paikka taistelun jatkamiselle.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Antipiratistit upottavat nuoret

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 14.5.2009)

Kopiointi ja nettipiratismi ovat päivänpolttava keskustelunaihe ympäri maailmaa. Perusilmiö ei ole lainkaan uusi, se on vain areena johon on johon tarttuminen on mahdotonta sille sukupolvelle joka pääasiallisesti on vastuussa lainsäädännöstä.   

Sitaatti: “Netistä musiikin lataaminen on sama asia kuin mennä levykauppaan ja varastaa CD”. Ok, mutta silloin myös me jotka nyt olemme keski-ikäisiä, olemme varastaneet nauhoittaessamme levyjä C-kaseteille 30 vuotta sitten. Samoin myös videolaitteet antoivat meille muutamia vuosia myöhemmin mahdollisuuden niin sanotusti mennä elokuvateatteriin ja tuoda nauhat kotiin.

Joka hetki on käynnissä räikeä, laaja-alainen rikollisuus, kun opiskelijat kopioivat kurssimateriaaleja, varastavat kirjakaupoilta ja kirjastoilta – usein aiemmin lukeneiden hiljaisella suostumuksella.

Emme voi hyökätä kopiointia vastaan jos emme myönnä että se ei ole ainutlaatuista vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti ainakin koko minun elinaikani. Kaikki muu on tekopyhää, ja kauhean epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan.

Tämän päivän yhteiskunnassa on virtuaalinen ihminen yksin ja informaatioähkyssä enemmän kuin aiemmin.  Siksi fyysiset kohtaamispaikat – konsertit, elokuvateatterit, teatterit, urheiluareenat – eivät tule koskaan katoamaan. Meillä on tarve kokea, tulla yllätetyiksi yhdessä, osallistua ja jakaa.  Kerromme innokkaasti ystävillemme elokuvista joita olemme nähneet, tai soitamme heille lempibändimme musiikkia. Miten se tapahtuu Internetissä? Jakamisen kautta.

Pitääkö markkinavoimien voida jatkaa omien ehtojensa ajamista, hintaan mihin hyvänsä? Kun poliittisia linjanvetoja nuuskakysymyksessä valaistaan, vilahtaa hyperaktiivinen savukelobbari taka-alalla.  Tekijänoikeuksien puolustamisen varjosta löytyy aggressiivinen levy- ja elokuvateollisuus. Jos seuraamme rahan jälkiä, löydämme todellisen syyn poliittisiin aloitteisiin ja päätöksiin.

Se on usein yksinkertaista, ja masentavaa.

Lakeja säätävät poliitikot eivät tunne virtuaalista tilaa riittävän hyvin. Halutaan kriminalisoida nuorempi ikäluokka ja suoda lailliset mahdollisuudet tarttua karkeasti ihmisen yksityiselämään. Se onko kopiointi oikein vai väärin, on monimutkainen kysymys, mutta tällainen hinta on aivan liian korkea maksettavaksi.

Patrick Wingren
muusikko,
tekijänoikeus-tulonsaaja,
EU-ehdokas, RKP

Älä kopioi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

(Yleisönosastokirjoitus Hufvudstadsbladetissa 12.5.2009)

Stefan Wallin on sitä mieltä että monet Internetin käyttäjät uskovat että piratismin olevan sallittua, koska kaveritkin tekevät sitä.

Sitä en usko. Lapseni tietävät, mistä on kyse, aivan kuin minä itse tiesin kun nauhoitin LP-levyjä C-kaseteilla 25 vuotta sitten. Oppikirjoja luennoitsijan hiljaisella suostumuksella kopioiva opiskelija on myös kuullut kiellosta. Jos rinnastamme latauksen kaupanhyllyltä varastamiseen on meidän samanaikaisesti tunnustettava että sitä ei tapahdu vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti viimeisen 30 – 40 vuoden ajan. On epäoikeudenmukaista nuorempia kohtaan väittää muuta.

Konsertit ja elokuvateatterit tulevat pysymään hengissä – tämän päivän yksityisessä, kylläisessä yhteiskunnassa ihmisten tarvitsee voida kokea, hämmästellä yhdessä. Mutta voivatko markkinavoimat jatkaa omien ehtojensa kanssa? Me emme voi taipua kaupallisten intressien johtamina kriminalisoimaan suurinta osaa nuorista kansalaisista ja laillistamaan voimakasta yksityiselämään tunkeutumista.

Patrick Wingren
EU-kandidat för SFP

Lith kylvää katkeruuden satoa

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty sanomalehti Pohjalaiseen 4.5.2009)

Mikael Lith, perussuomalaisten nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Vaasasta, hyökkää RKP:tä vastaan 30.4. mielipidekirjoituksessaan ”RKP:n tähti sammuu”. Toimintatapa on vanha ja luotettavaksi havaittu: hajoita ja hallitse. Hän pyrkii lyömään kiilan eri suomenruotsalaisten alueiden väliin, määrittelemään helsinkiläiset naiivin liberaaleiksi ja meidät pohjalaiset järkevimmiksi ja realistisemmiksi. Ei käy kaupaksi.

Suomen puoluepolitiikalle koittaa vaikeat ajat kun puolueiden identiteettiä koetellaan. Vasemmiston ja oikeiston välinen polarisaatio ei ole niin voimakas kuin aiemmin ja sen vuoksi jännitys keskipisteen ympärillä vähenee. Liberaalit puolueet ovat vaarassa päätyä mitäänsanomattomalle haalealle keskialueelle.

RKP oppii vaikean tien kautta, ettei kieli automaattisesti anna identiteettiä vaan että voimaa tulisi hakea moninaisuuden rikkaudesta. Se on vaikea mutta välttämätön prosessi, jossa galluplukemat lopultakin pelaavat vähäisempää roolia. Tämän prosessin merkitys äänestäjille on paljon tärkeämpää. Puolue erottuu yhä enemmän aidosti humaaniksi vaihtoehdoksi, missä yksilön kunnioittaminen – riippumatta tämän kielestä, sukupuolesta, uskosta tai ihonväristä – on keskipisteessä.

”Maahanmuuttokriittisyys” on kiltti sana niille oikeistotuulille, jotka täyttävät epäuskon purjeen ja haluavat vahvistaa kansallistunnetta vähentämällä, päättämällä mitä Suomen kansa ei ole. Uskon että maa on sellaista paljon vahvempi. Riittävän varman kansan ei tarvitse olla pelätä jakaa happea muun maailman kanssa.

Haluan itse olla maahanmuuttoneutraali, kohdata ihmiset samanlaisina. En onnistu siinä aina, mutta olen sitä oppimassa yrityksen ja erehdyksen kautta. On päivänselvää että on olemassa maahanmuuttajia, jotka käyttävät väärin sosiaalijärjestelmää, aivan niin kuin osa meistä suomalaisistakin tekee. Kaikki aidot, ihmisystävälliset rakenteet ovat haavoittuvia, avoimia hyväksikäytölle.

On paljon yksinkertaisempaa olla kova kuin avoin, myös lyhytnäköisessä poliittisessa ajattelussa. Ruohonjuurien kastelu happamista lähteistä kumpuavalla vedellä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole kestävä ratkaisu. Mitä ihminen kylvää sitä hän niittää.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Älytön mediamaksu

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 25.4.2009)

Vielä löytyy yksi ministeriön työryhmistä pyöräilemästä ulkoa ilman mitään kontaktia maantiehen. Onko todellakin niin että kansalaisten pitää jälleen kerran vedota maalaisjärkeen? Uskottavuus luhistuu koko ajan – jokainen ehdotus joka ei ole sopusoinnussa yksilön todellisuuskäsityksen kanssa on naula luottamuksella valittujen arkussa. 

Vaikka Yleisradio on riippuvaisempi kuin moni uskoo, kaupallisesta kontrollista vapaan neutraalin median ylläpitämisessä on kuitenkin pointtinsa. Tehtäköön siis tämä oikeudenmukaisella tavalla – rahoittamalla YLE samalla tavalla kuin muutkin yhteiskunnan palvelut, tuloihin sidotun progressiivisen verotuksen kautta.

Osalle kansasta 175 euroa on turhanpäiväinen summa, toisille tuntuva osa vuosibudjettia. Minulla on ystäviä jotka eivät eettisistä ja uskonnollisista syistä käytä ”virtaavaa mediaa” kuten TV:tä, radiota tai internettiä. Nyt työryhmä odottaa että kaikki taloudet ottavat vastaan samansuuruisen laskun ja maksavat sen tottelevaisesti.

Holhousta, sanon minä. Yksilön liikkumavapautta kiristetään. Jälleen.

Patrick Wingren, Pietarsaari
EU-ehdokas, RKP

 


Liian yksinkertaista, Almqvist!

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

(Lähetetty Sanomalehti Pohjalaiseen 25.4.2009)

Pohjalaisen haastattelussa 20. huhtikuuta Fredrik Almqvist (SDP:n Eurovaaliehdokas) sanoi että europarlamentaarikolla pitää olla tietoa, taitoa ja verkostoja, muuten meppi ei voi toimia ja ottaa kantaa asioihin. Hän vastustaa sitä, että europarlamenttiin halutaan liian vähäisellä elämänkokemuksella.

Olen toista mieltä. Dynaamisen EU-parlamentin tulisi olla kuin Euroopan kansa pienoiskoossa, ja Suomen kansan tulisi valita ne parlamentikot joihin he pystyvät luottamaan. Ikä on toisarvoinen asia, olennaisia sen sijaan ovat ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja arvot.

Almqvistin diagnoosi on looginen, olettaen että viisaus, kuten hän toivoisi, kasvaa iän myötä. Näin ei välttämättä ole. Elämänkokemus syntyy sinä hetkenä kun uskalletaan elää, ei niin, että edetään elämän syksyyn odotellen, että tulisi riittävän kokeneeksi, jotta voisi alkaa toimia.

Tieto, taito ja verkosto eivät ole muuttumattomia voimavaroja. Tämän ymmärtää hyvä johtaja, joka koko ajan rohkenee kyseenalaistaa ja haastaa tietonsa. Jotkut henkisesti raikkaimmista ja nuorimmista ihmisistä joita olen tavannut, ovat iältään tuplasti niin vanhoja kuin minä itse, ja yhä lapsenomaisen uteliaita suhteessa kaikkeen siihen mitä vielä on opittavana.

Suuri osa kansasta etsii EU-ehdokasta joka – riippumatta iästä – pystyy poliittisesti kokemattomaan tapaan ajatella. Joku joka osaa puhua tutulla äänellä, vapaana tyhjistä sanoista. Minä kannatan Sokraten ajatusta siitä että ”todellista viisautta on tietää ettei tiedä mitään”, ja näen tämän terveenä lähtökohtana nöyrälle kasvulle EU-parlamentaarikon tehtävässä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, Rkp

Wingrenin vastaus Savolaiselle

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

Tausta:

Lähetin kirjoutukseni ”Wingrenin tehtävälista” Keski-Pohjanmaan yleisöosastoon 3.4.2009.

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=111001&forum_id=12001&task=2

Matti Savolainen (Kokkolasta) kommentoi sitä omassa kirjoituksensa, julkaistu pari päivää myöhemmin:

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=112561&forum_id=12001&task=2

Tässä minun vastaukseni Savolaisin kysymyksiin ja kommentoihin:

————————————

WINGRENIN VASTAUS SAVOLAISELLE

(lähetetty sanomalehti Keski-Pohjanmaahan huhtikuussa 2009)

Minun on vuorostani kommentoitava Matti Savolaisen minun tehtävälistaani koskeva kommentointia.

1) Nuuska. Savolainen luki ansiokseni senlaatuisen liberalismin, jota en tunne omakseni. En kannata ehdotonta vapautta, vaan vastuullista vapautta – niin yksilön omissa valinnoissa kuin taloudessakin.

Sitä vastoin Savolaisen alkoholia ja kannabista koskeva kysymys on täysin perusteltu ja odotettu. Ensin joitain tärkeitä eroja verrattaessa tuotteita: nuuska on vähemmän vahingollinen versio täsmälleen samasta tuotteesta, siis tupakasta, joka tekee nuuskakiellosta syvästi epäloogisen. Edelleen tupakka ei missään muodossa vaikuta mieleen tuskin enempää kuin suklaapatukka, kun taas alkoholin ja kannabiksen vaikutus mieleen on täysin toista luokkaa.

Alkoholilla on, hyvässä ja pahassa, selvä sosiaalinen funktio. Kannabiksen käyttäjä on taipuvainen kääntymään sisäänpäin, muuttumaan vähemmän sosiaaliseksi. Alkoholin väärinkäytön hinta taas on paljon korkeampi. Kannabiksen liikakäyttö koettelee ensikädessä yksilön omaa suhdetta ympäristöön, alkoholin väärinkäyttö tuhoaa usein sekä yksilön että ympäristön.

Nuuskakielto merkitsee sitä että siivilöidään hyttyset ja niellään kamelit. Kannabiksen kielto suhteessa alkoholiin on silloin enemmänkin sitä että hyväksytään kamelit ja diskvalifioidaan dromedaarit. Kannabiksen vapauttamisen hyöty ei minulle henkilökohtaisesti ole yhtä selkeä kuin nuuskan, ja eikä se sen vuoksi ole asia jota ajattelin kirjoittaa agendaani. Haluan valita siihen sellaista joka on sopusoinnussa syvän henkilökohtaisen vakaumukseni kanssa. Samalla haluan selkeästi sanoa, että minä, juuri niin kuin Savolainen olettaakin, periaatteessa koen kannabiskiellon epäjohdonmukaisena. Valittuna EU-parlamentaarikkona tulen äänestämään kannabiksen laillistamisen puolesta, mikäli asia tulee äänestykseen.

2) Merenkurkun liikenne. Tässä Savolainen yrittää kerätä halpoja kieli- ja vähemmistöpisteitä. Ehkä on aika sulkea karttalehdet Kokkolan ja Pietarsaaren Seudun puhelinluettelosta, avata Pohjois-Euroopan kartta, piirtää silta Vaasan ja Uumajan välille ja aktivoida aivosolut? Silta voisi olla hyödyksi suurelle osalle Suomen kansaa, eikä vähiten teollisuudelle. On tietysti mahdollista ajaa Tornion kautta, pääseehän Pekingiinkin autolla.

110.000 asukkaan Uumaja on yksi Ruotsin nopeimmin kasvavista kaupungeista ja siitä on tullut ikään kuin pohjoisen Ruotsin pääkaupunki. Se on Kokkolan naapurikaupunki, mutta yhteys on olematon juuri logistiikkaongelman vuoksi. Siltaa pitkin kokkolalaisilla olisi 240 km Uumajaan, sen sijaan että Tornion kautta matkaa kertyy 720 km. Tamperelaiset voisivat ajaa 350 km Uumajaan nykyisen 1 000 km:n sijaan. Mutta olkaa hyvä ja ajakaa ympäri, Savolainen, matka on yhtä pitkä sekä ruotsiksi että suomeksi.

3) Energia. Siinä että kaikki EU-ehdokkaat kannattavat uusiutuvaa energiaa, on Savolainen varmasti täysin oikeassa, mutta hänen pitäisi lukea tekstini hiukan tarkemmin. Onko hän täysin varma siitä että kaikki ehdokkaat vastustavat ydinvoimaa?

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Wingrenin tehtävälista

EU-vaalit 2009 Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Mielipidekirjoitus lähetetty Österbottens Tidningiin , Vasabladetiin och Syd-Österbotteniin 2 huhtikuuta 2009)

Uskon, että yksikin ihminen voi vaikuttaa. Ei ensisijaisesti yksin, mutta monien äänten kantajana. Siksi annan tässä kolme konkreettista asiaa joiden suhteen ryhdyn toimenpiteisiin EU-parlamentaarikkona:

1) Nuuskakielto. Tämä on ristiriidassa sen perusajatuksen kanssa, että kansalaisilla tulee olla vapaa tahto ja unionissa vapaa kauppa. Se pitää vähemmän vaarallisen nikotiinituotteen pois markkinoilta, savukkeiden eduksi. Kielto on epälooginen, epäoikeudenmukainen ja terveydelle vaarallinen.

2) Merenkurkun liikenne. EU:n myötä tärkeä yhteys Suomen länsirannikon ja Ruotsin itärannikon välillä kuoli. Ahvenanmaan kautta kulkeva Tax-free-liikenne on poikkeus joka pitää tasapainottaa Vaasan ympäristössä. Joko on rakennettava silta tai tukeuduttava lauttaliikenteeseen. Minä pidän siltaa parempana vaihtoehtona, koska se muistuttaa vähemmän tekohengitystä. Kummassakin tapauksessa rahoituksen pitää tulla EU:lta, jos unioni vakavissaan seisoo ”yhden alueen Eurooppa”-ajatuksen takana.

3) Energia. Uskon uusiutuvien lähteiden käyttöön energiantuotannossa. Kierrätys kuulostaa paremmalta kuin roskaaminen – erityisesti silloin kun kyse radioaktiivisesta jätteestä, josta meidän jälkeemme tulevat kantavat vastuun satojatuhansia vuosia. Meidän on ehdottomasti käytettävä energiaa säästeliäämmin,  ja tähän EU:n pitää tulla mukaan paremmilla aloitteilla, kuin hehkulamppujen kieltämisellä – se laskee lämpötiloja suomalaisten kodeissa.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, Rkp