Alkuperäinen versio: ”Tro Hopp Kärlek” (www.bloggen.fi/pati 24.12.2008)
Käännös: Terhikki Mäkelä
Kauneinta Raamatussa lienee se, miten monet sen keskeisistä henkilöistä olivat sellaisia joita muut eivät pitäneen minään. Kun jumppatunnilla valitaan jäseniä joukkueisiin, nämä henkilöt olisivat tulleet valituiksi viimeisinä.
— Aabraham ja Saara eivät voineet saada lasta. He tulivat vanhemmiksi Israelin kansalle.
— Mooseksesta, jolla oli ”kankea puhe ja hidas kieli”, tuli karismaattinen kansanjohtaja, joka johdatti Israelin kansan pois Egyptistä.
— Joona kieltäytyi itsepäisesti menemästä Niiniveen ennen pikku tapausta valaan kanssa. Kun sitten Jumala armahti kaupunkia eikä enää halunnut hävittää sitä maan tasalle, Joona poltti päreensä, koska hänen profetiansa ei käynytkään toteen.
— Suurin osa tunnetuista opetuslapsista, he, joista myöhemmin tuli kirkon eteenpäin viejiä apostoleina, olivat kalastajia ja lisäksi yksi vihattu tullimies.
— Sauluksesta, mustavalkoisesta, virkaintoisesta kristittyjen jahtaajasta tuli Paavali, hengellinen isä heille joita hän aiemmin pyrki tuhomaan.
Ja niin, sitten Jeesus. Syntyi tavallisista maanläheisistä ihmisistä jotka sitä paitsi eivät löytäneet kunniallista yöpaikkaa, vaan joutuivat etsiytymään yöksi talliin. Tämän kuninkaallisen luo ensimmäiselle valtiovierailulle tulivat kedon paimenet, kuninkaallisen, joka ei ole tästä maailmasta.
Hyvin heikkotasoista! Jos Joosef ja Maria olisivat voineet tietää, että ajanlasku aloitettaisiin tästä syntymästä, he olisivat todennäköisesti kiljuneet riemusta. Nyt kaikki sujui hyvin, poika saavutti 30 vuoden iän timpurina ja eli sen jälkeen muutaman räjähdysherkän vuoden – vuoden, jotka muuttivat maailman sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Opetus? Ehkä se, että ei tarvitse olla täydellinen, että saa olla pelokas, että kuitenkin saa uskaltaa kasvaa tehtävässään. Uskoa, toivoa ja rakastaa.