elämä

6 inlägg

Nähdä lapsi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

NÄHDÄ LAPSI

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

RKP tukee homoseksuaalien adoptio-oikeutta, ja tämä on aiheuttanut rajun keskustelun. Yksi vastapuolen argumenteista on se, että pitää olla heikomman osapuolen puolella, puhua sen lapsen puolesta, joka on liian pieni voidakseen valita itse.

Mutta kukaan ei valitse vanhempiaan, sen enempää biologisia kuin adoptoitujakaan. On ehdottomasti olemassa onnellisia perheitä, joissa vanhemmat ovat heteroseksuaaleja. On myös pirstoutuneita perheitä mutkikkaine vanhempien välisine suhteineen, kasassa pidettyjä perheitä joissa vanhempien välit ovat jäätävän kylmiä, yksinhuoltajavanhempia jotka tekevät kaiken mitä suinkin jaksavat ja osaavat, omien lastensa hyvinvoinnin eteen. Meillä tuskin on lopullista vastausta tähän – itse ainakin joudun vähän kerrallaan opettelemaan mitä tarkoittaa se että on isä, ja Jumala tietää, että teen virheitä. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta elää näin.

Adoptio-oikeuden tulisi antaa homoseksuaaleille, samoin kuin heteroseksuaaleille, mahdollisuuden käydä läpi adoptioviranomaisten laatima soveltuvuusselvitys. Ei ole oikein sanoa, että tässä olisi kyseessä perusteeton rinnastus – kysymys on siitä ettei erotella, ja se on linjassa maan perustuslain kanssa. Lainsäädännön tulisi taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, täysin riippumatta meidän henkilökohtaisista mielipiteistämme tässä asiassa.

Itse uskon perinteiseen perheeseen, vaikka reaalitilanne ympärilläni vaikuttaa hyvin toisenlaiselta. Uskon myös toisenlaisiin perhekokoonpanoihin, sekä sellaisiin jotka elämä on tuonut tullessaan, että sellaisiin, jotka ovat itse valittuja. Tuen kaikkia huoltajia, jotka välittävät ja haluavat lapsen parasta, sekä hetero- että homoseksuaaleja, pareja ja yksineläjiä.

Tämän teen, koska olen vakuuttunut siitä että tärkeää on se, että lapsi tuntee olevansa turvassa, huomioitu ja rakastettu. Koska ei ole minun asiani mennä ja arvostella missä muodoissa lapsi voi niin tuntea, haluan mieluusti jättää lain oven raolleen kaikille vilpittömille yrityksille luona sellaisia kasvuympäristöjä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Nro 1: 2000 km

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio ”Nr 1: 2000 km”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen ihmisenä antaumuksellinen, kuuntelen vaistoani ja omaatuntoani. Tämä tekee minusta hankalan, kunnioitetun, kapinoivan, innostuvan, surullisen – välinpitämätön en ole milloinkaan.

Sekoitus oikeudentuntoani ja huonoa omaatuntoani vei minut Pietarsaaren torille 5. joulukuuta 2008. Oivalsin olevani itsekin vastuullinen osa sitä yhteiskunnasta, jossa elän.

En halunnut vain puristaa kouraani nyrkkiin taskussa, vaan nostaa sen yhdessä muiden kanssa – ilman aggressiota ja ehkä sitä kautta vielä voimakkaampana. Vaikeneminen on myös valinta, sen valinnan kanssa minä en pystynyt elämään.

Ajatusta kansan edustajaksi tulemisesta ei silloin ollut olemassa. Nyt se ajatus elää niin minussa kuin monissa muissakin. Haluan kantaa äänet ja luottamuksen ilmakuoppien läpi parlamenttiin.

Nro 5: Ylisuojelevaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 5: Överbeskyddande”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Tulin ymmärrykseen joitain vuosia sitten. Aika on juossut pois luotani.

Ostimme uuden auton, – ns. farmarin tietenkin, joka tarvitaan kun saavutetaan ydinperheen keskiarvo (2+2), kun vinyylit varastoidaan vintille ja kun ”best of”-kokoelmat piinallisella tavalla ottavat paikkansa lähimpänä CD-soitinta. Ostaessamme ihannekulkuneuvoamme kommentoin spontaanisti, että emme itseasiassa tarvitse koirakalteria tavaratilan ja takaistuinten väliin. ”Koirakalteri?”, vastasi myyjä, ” Otaksun sinun tarkoittavan tavarasuojaa? Joka suojelee matkustajia mahdollisessa yhteentörmäyksessä?”

Olen nauranut aiemmin ruotsalaiselle klassikkokyltille ”Älä seiso keltaisella reunalla!” ja ”Ylös, ei alaspäin” rullaportaissa, mutta mehän itse olemme menossa samaan suuntaan. Heijastinliivi, vitamiinivalmisteet ja eläkesäästäminen. Vaihdan kesärenkaiksi perheen pyöriin talvikelpoiset nastarenkaat, ilmat pihalle. Olemme varmoja. Katumuspilleri, hepatiittirokotus, hiihtosukat jotka ehkäisevät jalkasientä.

Mikään näistä ei tietystikään ole sinänsä väärin, mutta mitä itse asiassa tapahtuu? Kuinka on mahdollista, että vanhempieni ikäluokan ihmiset juoksivat sillankaidetta pitkin yli virtaavan veden ja laskivat kelkalla alas kaupungin mäkiä? Miksi vältän nolona kertomasta teini-ikäisille lapsilleni kuinka me käyttäydyimme kun olimme heidän ikäisiään.

Uskon että totuus on hieman kaltevalla pinnalla. Kudomme itsemme ja lapsiemme ympärille suojaavan kotelon yrittäessämme liikuttavalla tavalla minimoida elämän riskejä. Samanaikaisesti puhutaan, että olemme tulleet enemmän ja enemmän itsekeskeisiksi, ja olen samaa mieltä. Lapsista tulee individualisteja nopeammin kuin joskus aikaisemmin, ja ihmettelen jos se ei osittain johdu siitä tosiasiasta että me paketoimme heidät itseensä.

Onko näennäinen elämänkontrolli aivan yksinkertaisesti illuusio, jossa me itse asiassa kadotamme todella olennaisen – elämäntilan luomisen? Ei tietystikään aktiivisella pyrkimyksellä huolimattomuuteen, vaan harkitulla yrityksellä välttää rajoittamasta luonnollista kontaktia elämään sellaisena kuin se todella on.

Se kohtaaminen tapahtuu nimittäin ennemmin tai myöhemmin, ja uskon että on tervettä niin aikaisin kuin mahdollista antaa itsensä, ja niiden joita rakastaa, uskaltaa kolhiintua. Pää tulee ehkä kovemmaksi, mutta sielu möyhentyy tavalla joka antaa ihmiselle suuret edellytykset kasvaa.

(Lyhennetty versio ”Aika joka katosi” -kolumnista Jakobstads tidningenissä, marraskuussa 2007)

 

 

Nro 6: Elämänarvo

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 6: Livsvärde”
Käännös: Terhikki Mäkelä

”Katsohan, Patrick, mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin mitä joku on siitä valmis maksamaan.”

Näin eräs myyntimies sanoi minulle kun hän selitti syytä siihen, miksi asuntojen hinnat ovat laskeneet niin voimakkaasti tämän matalasuhdanteen aikana, jossa nyt elämme.

Uusi kokemus, ainakin minulle. Jollain tapaa talo tuntuu niin paljon todellisemmalta kuin osakkeet. Kuitenkin talon arvo luhistuu aivan samalla tavoin kuin pörssin. Odotukset, optimismi ja luottamus kasvattavat arvoa – pelko, varovaisuus ja epäilys vähentävät sitä.

Ajatus on arveluttava. Plus ja miinus, voiko kaikki olla niin helposti laskettavissa? Tupakoitsija hinnoitellaan – sairaanhoitokuluja suhteutetaan verotuloihin ja lyhentyneen eliniän perusteella maksamatta jääneisiin eläkkeisiin. Joten tästä tullaan siihen että tupakoitsijat eivät kuormita taloutta, vaan päinvastoin, ovat tulonlähteitä.

Yhteiskunnan kalleimpia ihmisiä ovat ne jotka voivat hyvin, he elävät niin pitkään. Pitäisikö ihmisten voida vähemmän hyvin – tupakoida, raahata ylipainoa – yhteiskunnan talouden hyväksi?

Nuuskakysymystä koskevia poliittisia linjanveroja valaistessa pilkottaa niiden taustalla hyperaktiivinen savukelobbaus. Tekijänoikeuksien puolustamisen varjokuvasta löytyy aggressiivinen levy – ja filmiteollisuus. Rahaa seuratessa hukataan poliittisten aloitteiden ja päätösten perusteet. Se on usein juuri niin yksinkertaista, ja masentavaa.

Näiden tapausten valossa tulee kiitolliseksi siitä että emme vielä ole onnistuneet täysin tuhoamaan luontoa. Luonto puhuu sellaisen tasapainon puolesta, jonka parkkiintuneet ekonomit torjuvat sinisilmäisenä ja naivina.

Onhan kieltämättä taivaallista tuhlausta, että kesäisin kukat ja puut kasvavat ja viheriöivät pudottaakseen vain neljä kuukautta myöhemmin kaikki tuotteet maahan, valmiina haravoitaviksi pois puutarhoistamme. Kuitenkin se, joka kohtaa meidän surullisen lyhyen, fantastisen kauniin kesämme, kantaa hän sen mukanaan läpi elämän, täysin ilmaiseksi.

 

 

Nro 7: Liberalismi

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nro 7: Liberalism”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Kategorisoinnit ovat vajavaisia, kuitenkin välttämättömiä. Käytämme kuvailevia sanoja voidaksemme järjestää olemassaolon tavalla, jonka voimme ymmärtää ja josta voimme olla yhtä mieltä. Ongelma on, että emme koskaan voi olla varmoja että ymmärrämme nimeämämme asian samalla tavoin kuin muut sen ymmärtävät.

Värit kuvaavat tätä ehkä parhaiten. Ei ole olemassa mitään pysyvää rajaa punaisen, sininen ja vihreän välillä, ja vihreän alueella yritämme minä ja vaimoni usein vakuuttaa toisemme siitä, mitä meidän itse asiassa pitäisi nähdä.

– Ota sininen paitasi! – Sininen? Sehän on vihreä! Otan mieluummin keltaisen. – Tarkoitatko tätä ruskeaa?

Värit kohtaavat, sulautuvat yhdeksi ja muodostavat yhdessä jotain, jota eivät yksinään voi olla. Värien kauneus ja elämänläheisyys rikastuttavat toinen toistaan eivätkä ole lainkaan helposti määriteltävissä. Meidän sanamme eivät ole riittäviä sellaisen dynaamisuuden kuvaamiseen.

Elämän määrittelemättömyyttä voimme käsitellä kahdella tavalla. Voimme tehdä niin kuin minä ja vaimoni koomisissa yrityksissämme vakuuttaa toisemme siitä mikä on mikä. Vaihtoehtona on antaa kaiken lentää vapaana, se on rehellistä mutta samalla siitä on vaikeaa saada otetta. Usein meidän tarvitsee vaihdella molempien näkemysten välillä, ettemme jää kiinni johonkin äärimmäisyyteen.

Mitä sitä vastoin emme ehdottomasti voi tehdä on myrkynvihreän sävyn sormella osoittaminen ja toteaminen: ”Katso nyt tuota – olenhan sanonut, että vihreä on kirkuvaa ja eikä siinä ole mitään tyyneyttä ja painoarvoa.”

Viimemainittu on sitä mitä on tapahtunut värille liberalismi.

 

 

Nro 10: Käskysana

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 10: Budorden”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Viime syksynä luin Raamatun läpi jae jakeelta. Yksi asia kerrallaan toimii hyvin minulle, joten antauduin tähän projektiin – ja kahlasin sen läpi :)

Täytyy tunnustaa että Mooseksen kirjojen sukuluettelot eivät olleet erityisen innostavia. On myös myönnettävä, että jännitysperspektiivistä katsottuna teos on aika epäonnistunut. Päähenkilö esitellään kirjan viimeisessä neljänneksessä ja hän kuolee muutaman vähäpätöisen sivun jälkeen. Sitten sama todetaan kolme kertaa peräkkäin ja loppukirja on tapahtuneen arviointia.

Ei siis mikään #1 best-seller kioskeihin. Kuitenkin ajaton, ja niin syvä, etten koskaan tule ymmärtämään sitä läpikotaisin.

Viittamme hyvin usein kymmeneen käskyyn. On totta että voi näyttää siltä että odotetaan pahinta. Vain kaksi niistä kehottaa johonkin, kahdeksan muuta alkavat sanalla: ”Älä…”

Kun vaihdoin näkökulmaa, asiasta tuli minulle todella kiinnostava.

Sieltä ei löydy yhtään kehotusta vihaamiseen, syrjintään, epäluuloon, erityiskohteluun, vain omasta itsestä välittämiseen. Mikään käskyistä ei ohjaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Kaikki lähtevät siitä että ihminen tuntee, haluaa, uskaltaa, onnistuu ja epäonnistuu. Vaikka teksti voi tuntua vanhalta tänään, sen läpi loistaa vanhemman huolenpito ja se tekee kivitaulusta valoisan, lämpimän. Joku välittää.

Elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia. Ihminen on aina joutunut painiskelemaan itsensä kanssa, halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehto on kauhea – että otettaisiin pois ihmisen oikeus ajatella itse, voida valita. Fyysinen, henkinen, hengellinen tai yhteiskunnallinen lobotomia ei ole vastaus. Tuntuu turvalliselta saada taustatukea tuhatvuotisesta viisaudesta – yleensäkin kaikista suurista uskonnoista, ja erityisesti minun syyslukemistostani.