Alkuperäinen versio: ”Nr 20: Lagen”
Käännös: Terhikki Mäkelä
Viimeaikojen keskustelussa on moni, tuomitessaan ankarasti minun torimielenosoitukseni, käyttänyt lausetta ”Laki on laki ja se on tarkoitettu noudatettavaksi”.
Asia ei todellakaan ole niin. Laki ei ole itseään varten, yhtä vähän kuin yksilö olisi yhteiskuntaa varten. Lain tulisi ensisijaisesti palvella kansalaisia toimimalla niiden eettisten ja moraalisten arvojen kokoelmana, jotka luovat perustuksen sille kansakunnalle ja yhteiskunnalle, jossa ihmiset elävät.
Laki ei ole virheetön eikä ehdoton, vaan se vaatii jatkuvasti muutoksia. Sen tulisi olla turvallinen, looginen ja vastata yleistä käsitystä oikeasta ja väärästä. Lainsäätäjien tulisi kunnioittaa kansaa ja olla kuulolla – heidäthän on valittu parlamentaarisilla vaaleilla ja heillä on kansan luottamus siihen, että he toimivat kansalaisten parhaaksi. Jos nämä kansan valitsemat, eivät kuuntele mitä kansalla on sanottavaa, siihen tulee kansan reagoida.
Aika harva tässä maassa, pitäisi tuomittavana iranilaista naista, joka kieltäytyy käyttämästä eri sisäänkäyntejä (kuin miehet) yliopistoihin, lentokentille ja muihin julkisiin rakennuksiin. Samanaikaisesti kuitenkin maan laki määrää että hänen tulisi tehdä juuri niin. Ovatko minua kritisoivat sitä mieltä, että hän on moraaliton ja että hän tekee väärin jos hän haluaa yrittää muuttaa yhteiskuntaansa käyttämällä samoja ovia kuin miehet?
Uskottava lainsäädäntö tulee voida myös kyseenalaistaa.