vapaus

16 inlägg

Nro 1: 2000 km

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio ”Nr 1: 2000 km”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen ihmisenä antaumuksellinen, kuuntelen vaistoani ja omaatuntoani. Tämä tekee minusta hankalan, kunnioitetun, kapinoivan, innostuvan, surullisen – välinpitämätön en ole milloinkaan.

Sekoitus oikeudentuntoani ja huonoa omaatuntoani vei minut Pietarsaaren torille 5. joulukuuta 2008. Oivalsin olevani itsekin vastuullinen osa sitä yhteiskunnasta, jossa elän.

En halunnut vain puristaa kouraani nyrkkiin taskussa, vaan nostaa sen yhdessä muiden kanssa – ilman aggressiota ja ehkä sitä kautta vielä voimakkaampana. Vaikeneminen on myös valinta, sen valinnan kanssa minä en pystynyt elämään.

Ajatusta kansan edustajaksi tulemisesta ei silloin ollut olemassa. Nyt se ajatus elää niin minussa kuin monissa muissakin. Haluan kantaa äänet ja luottamuksen ilmakuoppien läpi parlamenttiin.

Nro 4: Uskaltaa rakastaa itseään

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio: ”Nr 4: Att våga älska sig själv”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Meidät ohjelmoidaan hyvin varhain etsimään arvoamme itsemme ulkopuolelta. Nyt on aika luopua siitä ajatuksesta. Ihminen ei tule vapaaksi taloudellisen riippumattomuuden kautta, vaan olemalla se, joka hän voi olla.

— Kyse ei ole siitä että näkisi itsensä muita parempana. Itsensä rakastaminen ja toisten ihmisten rakastaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Asia on täysin päinvastoin. Ihmisen ainoa mahdollisuus tulla todella lähelle toista ihmistä on olla kohtelematta huonosti sitä peilikuvaa jonka ihmiset hänessä näkevät.

— Ei myöskään ole kyse itsekkyydestä. Itsekkyyden vastakohta ei ole oman itsensä aliarviointi vaan itsestään antaminen. On helppoa oivaltaa ettei halua jakaa sellaista, josta ei pidä. Ei sellaista halua antaa ulos itsestään, muiden nähtäville.

Kukaan ei ole sanonut, että meidän tulisi elää niin kuin muut toivovat. Ei ole erityisen kaunista olla erottumatta muista. Se, että luonnollisin tie yhteyteen olisi tulla niin toistemme kaltaiseksi kuin mahdollista, on yksi suurimmista valheista joita koskaan on lausuttu. Kollektiivinen tasapäistäminen tekee ihmisestä apaattisen, ja välinpitämätön ihminen on epäinhimillinen sanan kirjaimellisessa merkityksessä – hän ei ole oma itsensä.

Traagista on, että me itse annamme tämän tapahtua. Me valitsemme kansan edustajat. Kuitenkin suuri osa heistä näkee itsensä meidän laillisina holhoojinamme. Poliitikkojen tulisi sen sijaan muokata meille tilaa – vaikka me kasvaisimme siihen suuntaan johon he itse eivät halua kasvaa.

Ihminen tarvitsee tietyn rakenteen käytännön elämää varten. Mitä hän ei sitä vastoin tarvitse, on opaskirja omalle etsimiselleen. Jos otamme ihmiseltä pois aloitteellisuuden, otamme samalla pois myös hänen antaumuksellisuutensa.

Niinpä meillä on kaksi vakavaa ongelmaa. Toisaalta valtio rajoittaa meitä monella eri alueella. Toisaalta rajoitamme alitajuisesti itseämme, monilla vähintään yhtä tärkeillä alueilla.

Joitain vuosia sitten näin tv-haastattelun mustasta 16-vuotiaasta tytöstä Bronxilaisella koulun pihalla. Hän ei pystynyt maksamaan koulutuksestaan, joten hän meni ”julkiseen kouluun”, jonka keskiluokka näkee enemmän tai vähemmän pedagogisena kaatopaikkana, tai pääteasemana.

Toimittaja kysyi tytöltä, mitä tämä tulisi tekemään lopetettuaan lukion. En unohda hänen vastaustaan: ”I’m an extraordinary person, I can do anything I want.” (olen ainutlaatuinen ihminen, voin tehdä mitä haluan)

Tämän sanoi siis hän yhteiskunnassa, jossa hänen edellytyksensä ovat murto-osa omastamme. Usko itseensä – ja sellainen liikkumavapaus että vastoin kaikkia odotuksia uskaltaa yrittää – voi tehdä ihmeitä. Minulla on sellainen tunne, että hän jo nyt elää todeksi unelmaansa.

On korkea aika muuttaa yhteiskunnan arvojärjestystä. Todellinen pääoma on siinä että ihmiselle annetaan tilaa uskaltaa itse. Vastuu vapauttaa.

Äitipuoli Hautala

2 kommentarer
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

ÄITIPUOLI HAUTALA

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

Heidi Hautala (Vihr.) on avannut vaalikampanjansa, ja lauluu heti mielipiteensä nuuskasta. Hän on kriittinen Ruotsin poikkeustilanteen suhteen ja haluaa, että nuuska tullaan kieltämään EU:ssa.

”Kansalaisia on joskus suojeltava haitallisilta aineilta.
Jotkut eivät ilmeisestikään pysty hallitsemaan sitä itse.”

Niin siis sanoo Hautala Österbottens Tidningenissä 11.5, oireellisesti yksi kuppi kahvia (tai teetä) kädessään jutun kuvassa.

Mistä automaattisesti seuraa jatkokysymys: jos hän puhuu holhouksen puolesta, missä sitten menee raja? Mitä tapahtuu kun joku sellainen joka tietää mikä on Hautalalle parasta, riistää kupin hänen kädestään?

Nuuskan ja internetin rajoitukset ja kiellot jakavat mielipiteitä kohta kaikissa puolueissa. Ainakin suurien suomalaisten päivälehtien vaalikoneiden ehdokkaille annetuissa kysymyksissä molemmat aiheet ovat esillä, joten on helppoa selvittää, mitä mieltä olemme. Molemmat kysymykset osoittavat hyvin, missä määrin ehdokkaat näkevät olevan
oikeutettua huolehtia kansasta – siitä kansasta joka valitsee heidät ja joilta heti sen jälkeen muutavat valitut haluavat viedä vallan päättää asioistaan. Outo ajatus.

Minulle molemmat kysymykset sisältyvät siihen elämän perusajatukseen, jonka puolesta haluan voimakkaasti taistella: että ihmiselle on luotettava vastuuta tehdä valintoja jotka antavat hänelle mahdollisuuden kasvaa omalla tavallaan.

Tämän lisäksi, osana perusajatusta on nuuska minulle myös asiakysymys. Nuuskakielto on syvästi epälooginen ja epäoikeuden mukainen, ja kriminalisoi sen jota ei koeta rikokseksi. Tämä ärsyttää minua valtavasti.

En puhu nuuskankäytön puolesta enkä sitä vastaan. Haluan vain täysi-ikäisenä, ajattelevana ihmisenä voida saada oikeuden valita itse. Koska suomen valtio nyökkäilee EU:n linjanvedoille, on EU-parlamentti paras paikka taistelun jatkamiselle.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Antipiratistit upottavat nuoret

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 14.5.2009)

Kopiointi ja nettipiratismi ovat päivänpolttava keskustelunaihe ympäri maailmaa. Perusilmiö ei ole lainkaan uusi, se on vain areena johon on johon tarttuminen on mahdotonta sille sukupolvelle joka pääasiallisesti on vastuussa lainsäädännöstä.   

Sitaatti: “Netistä musiikin lataaminen on sama asia kuin mennä levykauppaan ja varastaa CD”. Ok, mutta silloin myös me jotka nyt olemme keski-ikäisiä, olemme varastaneet nauhoittaessamme levyjä C-kaseteille 30 vuotta sitten. Samoin myös videolaitteet antoivat meille muutamia vuosia myöhemmin mahdollisuuden niin sanotusti mennä elokuvateatteriin ja tuoda nauhat kotiin.

Joka hetki on käynnissä räikeä, laaja-alainen rikollisuus, kun opiskelijat kopioivat kurssimateriaaleja, varastavat kirjakaupoilta ja kirjastoilta – usein aiemmin lukeneiden hiljaisella suostumuksella.

Emme voi hyökätä kopiointia vastaan jos emme myönnä että se ei ole ainutlaatuista vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti ainakin koko minun elinaikani. Kaikki muu on tekopyhää, ja kauhean epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan.

Tämän päivän yhteiskunnassa on virtuaalinen ihminen yksin ja informaatioähkyssä enemmän kuin aiemmin.  Siksi fyysiset kohtaamispaikat – konsertit, elokuvateatterit, teatterit, urheiluareenat – eivät tule koskaan katoamaan. Meillä on tarve kokea, tulla yllätetyiksi yhdessä, osallistua ja jakaa.  Kerromme innokkaasti ystävillemme elokuvista joita olemme nähneet, tai soitamme heille lempibändimme musiikkia. Miten se tapahtuu Internetissä? Jakamisen kautta.

Pitääkö markkinavoimien voida jatkaa omien ehtojensa ajamista, hintaan mihin hyvänsä? Kun poliittisia linjanvetoja nuuskakysymyksessä valaistaan, vilahtaa hyperaktiivinen savukelobbari taka-alalla.  Tekijänoikeuksien puolustamisen varjosta löytyy aggressiivinen levy- ja elokuvateollisuus. Jos seuraamme rahan jälkiä, löydämme todellisen syyn poliittisiin aloitteisiin ja päätöksiin.

Se on usein yksinkertaista, ja masentavaa.

Lakeja säätävät poliitikot eivät tunne virtuaalista tilaa riittävän hyvin. Halutaan kriminalisoida nuorempi ikäluokka ja suoda lailliset mahdollisuudet tarttua karkeasti ihmisen yksityiselämään. Se onko kopiointi oikein vai väärin, on monimutkainen kysymys, mutta tällainen hinta on aivan liian korkea maksettavaksi.

Patrick Wingren
muusikko,
tekijänoikeus-tulonsaaja,
EU-ehdokas, RKP

Älä kopioi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

(Yleisönosastokirjoitus Hufvudstadsbladetissa 12.5.2009)

Stefan Wallin on sitä mieltä että monet Internetin käyttäjät uskovat että piratismin olevan sallittua, koska kaveritkin tekevät sitä.

Sitä en usko. Lapseni tietävät, mistä on kyse, aivan kuin minä itse tiesin kun nauhoitin LP-levyjä C-kaseteilla 25 vuotta sitten. Oppikirjoja luennoitsijan hiljaisella suostumuksella kopioiva opiskelija on myös kuullut kiellosta. Jos rinnastamme latauksen kaupanhyllyltä varastamiseen on meidän samanaikaisesti tunnustettava että sitä ei tapahdu vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti viimeisen 30 – 40 vuoden ajan. On epäoikeudenmukaista nuorempia kohtaan väittää muuta.

Konsertit ja elokuvateatterit tulevat pysymään hengissä – tämän päivän yksityisessä, kylläisessä yhteiskunnassa ihmisten tarvitsee voida kokea, hämmästellä yhdessä. Mutta voivatko markkinavoimat jatkaa omien ehtojensa kanssa? Me emme voi taipua kaupallisten intressien johtamina kriminalisoimaan suurinta osaa nuorista kansalaisista ja laillistamaan voimakasta yksityiselämään tunkeutumista.

Patrick Wingren
EU-kandidat för SFP

Älytön mediamaksu

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto Suomeksi

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 25.4.2009)

Vielä löytyy yksi ministeriön työryhmistä pyöräilemästä ulkoa ilman mitään kontaktia maantiehen. Onko todellakin niin että kansalaisten pitää jälleen kerran vedota maalaisjärkeen? Uskottavuus luhistuu koko ajan – jokainen ehdotus joka ei ole sopusoinnussa yksilön todellisuuskäsityksen kanssa on naula luottamuksella valittujen arkussa. 

Vaikka Yleisradio on riippuvaisempi kuin moni uskoo, kaupallisesta kontrollista vapaan neutraalin median ylläpitämisessä on kuitenkin pointtinsa. Tehtäköön siis tämä oikeudenmukaisella tavalla – rahoittamalla YLE samalla tavalla kuin muutkin yhteiskunnan palvelut, tuloihin sidotun progressiivisen verotuksen kautta.

Osalle kansasta 175 euroa on turhanpäiväinen summa, toisille tuntuva osa vuosibudjettia. Minulla on ystäviä jotka eivät eettisistä ja uskonnollisista syistä käytä ”virtaavaa mediaa” kuten TV:tä, radiota tai internettiä. Nyt työryhmä odottaa että kaikki taloudet ottavat vastaan samansuuruisen laskun ja maksavat sen tottelevaisesti.

Holhousta, sanon minä. Yksilön liikkumavapautta kiristetään. Jälleen.

Patrick Wingren, Pietarsaari
EU-ehdokas, RKP

 


Nro 10: Käskysana

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 10: Budorden”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Viime syksynä luin Raamatun läpi jae jakeelta. Yksi asia kerrallaan toimii hyvin minulle, joten antauduin tähän projektiin – ja kahlasin sen läpi :)

Täytyy tunnustaa että Mooseksen kirjojen sukuluettelot eivät olleet erityisen innostavia. On myös myönnettävä, että jännitysperspektiivistä katsottuna teos on aika epäonnistunut. Päähenkilö esitellään kirjan viimeisessä neljänneksessä ja hän kuolee muutaman vähäpätöisen sivun jälkeen. Sitten sama todetaan kolme kertaa peräkkäin ja loppukirja on tapahtuneen arviointia.

Ei siis mikään #1 best-seller kioskeihin. Kuitenkin ajaton, ja niin syvä, etten koskaan tule ymmärtämään sitä läpikotaisin.

Viittamme hyvin usein kymmeneen käskyyn. On totta että voi näyttää siltä että odotetaan pahinta. Vain kaksi niistä kehottaa johonkin, kahdeksan muuta alkavat sanalla: ”Älä…”

Kun vaihdoin näkökulmaa, asiasta tuli minulle todella kiinnostava.

Sieltä ei löydy yhtään kehotusta vihaamiseen, syrjintään, epäluuloon, erityiskohteluun, vain omasta itsestä välittämiseen. Mikään käskyistä ei ohjaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Kaikki lähtevät siitä että ihminen tuntee, haluaa, uskaltaa, onnistuu ja epäonnistuu. Vaikka teksti voi tuntua vanhalta tänään, sen läpi loistaa vanhemman huolenpito ja se tekee kivitaulusta valoisan, lämpimän. Joku välittää.

Elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia. Ihminen on aina joutunut painiskelemaan itsensä kanssa, halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehto on kauhea – että otettaisiin pois ihmisen oikeus ajatella itse, voida valita. Fyysinen, henkinen, hengellinen tai yhteiskunnallinen lobotomia ei ole vastaus. Tuntuu turvalliselta saada taustatukea tuhatvuotisesta viisaudesta – yleensäkin kaikista suurista uskonnoista, ja erityisesti minun syyslukemistostani.

Nro 11: Patrickien voima

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 11: The Power of Patricks”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Eräällä parhaista ystävistäni on sama etunimi kuin minulla.

Se on hupaisaa, koska me olemme niin valtavan erilaisia. Jos otetaan Patrick nro 1 ja Patrick nro 2 ja heidät heitetään molemmat sulatusuuniin ja muotoillaan siitä yksi Patrick, uskon että tulos hipoisi täydellistä Patrickia.

Me jaamme paljon, kuulumme yhteen. Emme ensikädessä puhuttelunimen tai kielen, vaan syvään yhteisymmärrykseen perustuen. Tässä piilee se mikä on tärkeää. Muusta ajattelemme, että se muotoilee toisesta sen ainutlaatuisen persoonan joka hän on, samalla kun me itse emme koskaan voisi olla toistemme kaltaisia.

Aivan loistava esimerkki siitä mitä ihmisten välinen yhteys pitää sisällään.

Tärkeintä on ehkä juuri se että jos vain toinen meistä olisi olemassa, olisi sulatusuunin tulos hyvin epäselvä, vailla luonnetta. Me tarvitsemme äärimmäisyyksiin venyvän jännevälin jolla arvostamme toisiamme – me-jotka-olemme-etunimeltämme-Patrick, ja Suomessa kansana.

Nro 13: Usko Toivo Rakkaus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Tro Hopp Kärlek” (www.bloggen.fi/pati 24.12.2008)
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Kauneinta Raamatussa lienee se, miten monet sen keskeisistä henkilöistä olivat sellaisia joita muut eivät pitäneen minään. Kun jumppatunnilla valitaan jäseniä joukkueisiin, nämä henkilöt olisivat tulleet valituiksi viimeisinä.

— Aabraham ja Saara eivät voineet saada lasta. He tulivat vanhemmiksi Israelin kansalle.

— Mooseksesta, jolla oli ”kankea puhe ja hidas kieli”, tuli karismaattinen kansanjohtaja, joka johdatti Israelin kansan pois Egyptistä.

— Joona kieltäytyi itsepäisesti menemästä Niiniveen ennen pikku tapausta valaan kanssa. Kun sitten Jumala armahti kaupunkia eikä enää halunnut hävittää sitä maan tasalle, Joona poltti päreensä, koska hänen profetiansa ei käynytkään toteen.

— Suurin osa tunnetuista opetuslapsista, he, joista myöhemmin tuli kirkon eteenpäin viejiä apostoleina, olivat kalastajia ja lisäksi yksi vihattu tullimies.

— Sauluksesta, mustavalkoisesta, virkaintoisesta kristittyjen jahtaajasta tuli Paavali, hengellinen isä heille joita hän aiemmin pyrki tuhomaan.

Ja niin, sitten Jeesus. Syntyi tavallisista maanläheisistä ihmisistä jotka sitä paitsi eivät löytäneet kunniallista yöpaikkaa, vaan joutuivat etsiytymään yöksi talliin. Tämän kuninkaallisen luo ensimmäiselle valtiovierailulle tulivat kedon paimenet, kuninkaallisen, joka ei ole tästä maailmasta.

Hyvin heikkotasoista! Jos Joosef ja Maria olisivat voineet tietää, että ajanlasku aloitettaisiin tästä syntymästä, he olisivat todennäköisesti kiljuneet riemusta. Nyt kaikki sujui hyvin, poika saavutti 30 vuoden iän timpurina ja eli sen jälkeen muutaman räjähdysherkän vuoden – vuoden, jotka muuttivat maailman sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Opetus? Ehkä se, että ei tarvitse olla täydellinen, että saa olla pelokas, että kuitenkin saa uskaltaa kasvaa tehtävässään. Uskoa, toivoa ja rakastaa.

Nro 15: Kieli rajoittaa ja vapauttaa

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ’Nr 15: Språken begränsar och befriar’
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Minun käy sääliksi niitä jotka eivät saa puhua ja kirjoittaa omaa äidinkieltään yhteiskunnassa jossa elävät.

Monilla suomenkielisistä ystävistäni on vaikeuksia löytää oikeat sanat kun he ovat hyvin vihaisia tai iloisia, ja sama koskee minua niin suomen- kuin englanninkieltä käyttäessäni. Selkäytimessä oleva kieli tulee esiin kuin iskettäessä polvilumpion refleksipisteeseen. Suorana luontevana ja itsestään selvänä.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä että arvostukset eivät ole kiinni kielestä. Minun perustavanlaatuinen persoonallisuuteni ei muuta muotoaan puhuessani toista kieltä, ei edes vaikeissa tilanteissa jolloin suomenkielen äärettömän monet erilaiset päätteet haastavat minua, ruotsinkielisen pohjanmaan asukasta. Joskus se sujuu helpommin, joskus se tuntuu turhauttavalta. Tärkeintä on kuitenkin että ihmiset eivät ainoastaan puhuvat keskenään, vaan uskaltavat keskustella.

Olen lumoutunut siitä että yhdessä maassa voidaan puhua useita eri kieliä ja samalla liittyä yhteen jonkun sellaisen kautta joka on sanojen ulkopuolella. Tunnen erityistä yhteenkuuluvuutta useiden suomenkielisten ystävien kanssa – juuri siksi että olemme maanmiehiä, naapureita, muusikkoja joiden kanssa työskentelen, työtovereita.

Ilmaisen itseäni parhaiten ruotsiksi. Ehkä juuri siksi koen tärkeäksi puhua toista kieltä. Ajatukselle tulee terveellistä painoarvoa, koska kielelliset rajoitukseni tekevät tärkeäksi sen että minulla on jotain sanottavaa.

Jos karsimme ja harvennamme suomalaista kielten rikkautta, silvomme samalla itsemme.
Meitä pitää koossa inhimillisyys, ja äidinkielen juurien pitää voida löytää ravintonsa kansanmullasta. Se tekee meistä paljon suurempia kuin mitä meistä voi tulla yksikielisen oman käden kautta.

Nro 19: Sananvapaus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 19: Yttrandefrihet”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Jussi Halla-ahon blogi on herättänyt kohua. Luin puheenvuoron numero 239, ‘Bajs i byxbenet’, ja jatkoin siitä numerojärjestyksessä alaspäin. Jossain runsaan kahdensadan paikkeilla luovutin.

Halla-aho käyttää kaikkea sitä retorista voimaa joka hänellä on, pönkittääkseen omaa vakaumustaan. Ehkä se on hänen tapansa puhua politiikkaa. Ehkä minä olen vain tottumaton, enkä ymmärrä sitä kieltä. Joka tapauksessa minä näen hänessä jonkun joka huutaa kovaa mutta jonka sanoma hukkuu liialliseen yrittämiseen.

Haluan kuitenkin ajatella niin, että Halla-aho huutakoon juuri niin kuin tahtoo. Ollaan vaarallisella tiellä jos ryhdytään sääntelemään EU-ehdokkaiden sananvapautta. Jos Suomen kansa haluaa valita Halla-ahon Europarlamentaarikoksi, niin tapahtukoon.

Sillä, onko hän perussuomalaisten ehdokkaana vai ei, ei oikeastaan ole merkitystä, antaa hänen olla. Jos kaikki on vain sanahelinää, enemmin tai myöhemmin hän katoaa. Valitsijat ovat älykkäämpiä kuin moni uskoo. Olkoon kansalla vapaus tehdä omat valintansa.

Nro 20: Laki

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 20: Lagen” 
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Viimeaikojen keskustelussa on moni, tuomitessaan ankarasti minun torimielenosoitukseni, käyttänyt lausetta ”Laki on laki ja se on tarkoitettu noudatettavaksi”.

Asia ei todellakaan ole niin. Laki ei ole itseään varten, yhtä vähän kuin yksilö olisi yhteiskuntaa varten. Lain tulisi ensisijaisesti palvella kansalaisia toimimalla niiden eettisten ja moraalisten arvojen kokoelmana, jotka luovat perustuksen sille kansakunnalle ja yhteiskunnalle, jossa ihmiset elävät.

Laki ei ole virheetön eikä ehdoton, vaan se vaatii jatkuvasti muutoksia. Sen tulisi olla turvallinen, looginen ja vastata yleistä käsitystä oikeasta ja väärästä. Lainsäätäjien tulisi kunnioittaa kansaa ja olla kuulolla – heidäthän on valittu parlamentaarisilla vaaleilla ja heillä on kansan luottamus siihen, että he toimivat kansalaisten parhaaksi. Jos nämä kansan valitsemat, eivät kuuntele mitä kansalla on sanottavaa, siihen tulee kansan reagoida.

Aika harva tässä maassa, pitäisi tuomittavana iranilaista naista, joka kieltäytyy käyttämästä eri sisäänkäyntejä (kuin miehet) yliopistoihin, lentokentille ja muihin julkisiin rakennuksiin. Samanaikaisesti kuitenkin maan laki määrää että hänen tulisi tehdä juuri niin. Ovatko minua kritisoivat sitä mieltä, että hän on moraaliton ja että hän tekee väärin jos hän haluaa yrittää muuttaa yhteiskuntaansa käyttämällä samoja ovia kuin miehet?

Uskottava lainsäädäntö tulee voida myös kyseenalaistaa.

Nro 21: Kansalaistottelemattomuus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 21: Civil olydnad” 
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Mielenosoitus torilla 5. joulukuuta oli esimerkki kansalaistottelemattomuudesta. Jotkut näkevät sen rikollisena toimintana, toiset ovat sitä mieltä että se on merkki toimivasta ja itseään sääntelevästä demokraattisesta yhteiskunnasta. Minä kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.

Ollakseni selkeä koin tärkeäksi määritellä itse käsitteen: Kansalaistottelemattomuudessa on tärkeää että kerrotaan mitä tehdään ja minkä vuoksi. Fortsätt läsa →

Rikollisen tunnustukset

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”En brottslings bekännelser” 
julkaistu torstaina 12. helmikuuta 2009
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitteiden määritteleminen. Pääkirjoituksissa, artikkeleissa ja yleisönosastokirjoituksissa huomautetaan jatkuvasti että olen toiminut lainvastaisesti Pietarsaaren torilla 5. päivä joulukuuta 2008.

Tämä ei ole totta, tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Fortsätt läsa →

Epäturvallisuusministeri Risikko

1 kommentar
EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Muut kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Otrygghetsminister Risikko” 
julkaistu torstaina 11. joulukuuta 2008 
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Ja tässä sitten ollaan. Ilta-Sanomien lähteiden mukaan nuuskan täyskielto voi jatkossa olla mahdollinen, mikäli tupakkapoliittisen työryhmän enemmistö saa tahtonsa läpi. Kaikki muut tupakkatuotteet otettaisiin pois kauppojen hyllyiltä, ja ainoastaan luettelo myytävistä tuotteista saisi olla näkyvillä.

Katsoessamme petoa silmiin ei kannata hätääntyä, vaan se pitää kesyttää. Fortsätt läsa →