Muut kirjoitukset

12 inlägg

Heitellä banaaneja kattotuulettimeen

Alkuinen versio: ”Att kasta bananer i takflälten”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Haluan aloittaa kiittämällä ystävääni ML:ää siitä että hän kasvatti lapsensa luovuuteen ja sitä että saan lainata heidän iltaviihdykettään kuvaavaksi otsikoksi tälle tekstille jota parhaillaan olen tekemässä…vaikka en tiedäkään miltä tuntuu hangata kattoa ja seiniä puhtaaksi ;)

Voiko joku selvittää mikä logiikka on sen kriitiikin takana jota saan kun otan esiin ehdokasrahoituksen epäoikeudenmukaisuuden? RKP:läiset nousevat esiin lyhyesti sanottuna joka nurkasta, ja auto-poliittinen puhetulva tasaiseen tahtiin:

Minun tulisi olla hiljaa, osoittaa kunnioitusta, tietää paikkani, ei pitäisi olla huono häviäjä, ymmärtää että politiikassa tarvitaan verkostoja, kokemusta ja kontakteja. Saan olla iloinen että näin meni, että pääasia on että saimme säilytettyä suomenruotsalaisen mandaatin Brysselissä. Vaalit olivat voitto. Ja säilytimme suomenruotsalaisen mandaatin. Se on pääasia. Hiljaa. Brysselissä.

Oi ei. Niin en ole milloinkaan ajatellut. Minun naiivissa maailmassani EU-parlamentaarikko edustaa valitsijoitaan. Minun naiivissa maailmassani EU-parlamentaarikko edustaa valitsijoitaan. En suostu kutistamaan heitä ääniksi suomenruotsalaisuuden hyväksi.  Ehkä juuri tässä olen ymmärtänyt jotain väärin.

— Minulle on paljon tärkeämpää että EU-parlamentissa istuu järkeviä ihmisiä, kuin että he puhuvat ruotsia. —

Se, että on olemassa järkeviä ihmisiä, jotka puhuvat ruotsia, on aivan toinen juttu. Yhtä varmasti kuin että äidinkieli on ruotsi, tai RKP:n jäsenyyt, ei ole asia joka tapaa sen, että ihminen on sopiva EU-parlamentarikoksi… mutta nythän ei ole lainkaan siitä kysymys.

Se mihin reagoin RKP:n ehdokasrahoituksessa oli täsmälleen sama asia kuin se mikä vei minut torille 5 joulukuuta. Epäoikeudenmukaisuus. Miksi minun pitäisi olla siitä hiljaa juuri nyt?

On täysin itsestäänselvää että tietyt voimat RKP:ssä halusivat nimetä minut saalistamaan ääniä joita puolue ei muuten olisi voinut saada. Tästä olen ollut tietoinen alusta asti.

”Sidu, oletko sinä se nuuskaaja?” oli ensimmäinen kommentti jonka kuulin Simonkadulla helmikuussa. ”Kyllä, ja sinulla varmaan on hissin avaimet?” vastasin. Oivalsin heti muutamia viikkoja myöhemmin että hissipoikana toimi Puolueen korkeassa asemassa oleva virkamies.

Kaikki RKP:ssä eivät ole ajatelleet samalla tavoin. Joillekin on ollut tärkeää se mitä olen ja mihin uskon – ei se, minkä tyyppistä nikotiinia käytän, eikä myöskään kalastaminen täysin tuntemattomissa vesissä. Jotkut toiset ovat kohdanneet minut epäluuloisesti – heistä suurin osa on hyväksynyt minut, jotkut ottaneet välimatkaa.

Mutta kukaan – KUKAAN – ei ole käskenyt minua pitämään kitaani kiinni, päinvastoin: monet puolueen sisällä ovat halunneet ratsastaa nuuskapopulismilla äänikertoimia korvaavat dollarinkuvat silmissään:”On hyvä että olet liikkellä, näytä niille, anna kuulua!

Juuri sitähän minä teen, joten miksi heti tämä kritiikki puoluejohdolta, kansanedustajilta ja ruohonjuuritasolta? Ehkä se on vain niin että veistä saa käyttää vain reviirin puolustukseen, ei leikkaamaan pois omia mätäpaiseita?

Onko se siinä tapauksessa niin, että minun pitäisi velvollisuudentuntoisesti olla kiltti, hiljaa ja kiitollinen…pitääkö minun passiivisena katsoa kun se asiayhteys johon minut liitetään lahoaa sisältäpäin? Onko teillä kalpeaakaan aavistusta siitä, kenet nimesitte, RKP?

Money talks, bullshit walks

… tai

”Kaksikymmentä pientä pääehdokasta”

– the true story, as far as I know

Alkuperäinen versio: ”Money talks, bullshit walks”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Keskiviikko 15.huhtikuuta 2009. Ruotsalaisen kansanpuolueen EU-ehdokkaat on kutsuttu Brysseliin Henrik Laxin, istuvanan MEPin toimesta. Suurin osa niistä jotka tähtäävät vaaleihin on paikalla – joku ei päässyt tulemaan, viimeisiä ei vielä ollut nimetty.

Yksi ehdokkaista, Björn Månsson, halusi esittää avoimen kysymyksen puoluesihteeri Ulla Achrénille. Carl Haglund oli nimitetty päivää aikaisemmin, ja annettu ymmärtää että raha ei olisi mikään ongelma kampanjassa.

— Nyt Månsson ihmetteli tarkoittiko tämä lausahdus sitä että tietyt ehdokkaat saisivat suuremman taloudellisen tuen kuin muut? —

Achrén sanoi että kaikki saavat yhtä paljon, siis 10.000 euroa. Hän lisäsi lähes samaan hengenvetoon että hänellä ei tietenkään kontrolloi kaikkien rahastoja, yhdistyksiä, tukiryhmiä jne. joiden voidaan ajatella haluavan avustavan. MUTTA tärkeää on, sanoi hän, että RKP tällä kertaa menee vaaleihin leveällä rintamalla, 20 pääehdokkaalla.

……..

Sunnuntai 24 toukokuuta. Kristiinankaupungissa, Pohjanmaalla – enemmän ehdokkaita kuin kuulijoita kokoontui EU-keskusteluun Bio Duxiin. Paluumatkalla Vasaan juteltiin kampanjasta.

Månsson kysyi hienotunteisesti rahoituksestani. Sanoin, että käytän sen mitä olen saanut puolueelta, en enempää. – Ai, juuri niin, sanoi hän. Entä itse? minä kysyin. – Juu,sanoi Månsson, hän sai kyllä hiukan enemmän rahaa, mm. Konstsamfundetilta.

En ollut koskaan kuullut kissan puhuvan, enkä myöskään nähnyt sellaisen nielaisevan kanarialintua. Mutta jos joskus päädyn tilanteeseen, jossa molemmat kriteerit samanaikaisesti toteutuvat, niin nyt minulla on ainakin jotain, johon voin sitä verrata.

……..

Maanantai 1 kesäkuuta. Hbl oli meilannut joitain päiviä aiemmin ja kysynyt meiltä RKP:n ehdokkailta, kuinka rahoitamme kampanjamme. Nyt julkaistaan ensimmäinen artikkeli. Se osoittaa että Haglundilla on suurin budjetti. Månssonilla on toiseksi suurin – jopa + 40.000 euroa RKP:ltä. Joitain päiviä myöhemmin Haglund päättää selittää tarkemmin ja näyttää RKP-avustuksen: + 56.000 euroa.

— Haglundin ja Månssonin lisäksi myös Anna Bertills, Christel Liljeström ja Bo Linde ovat saaneet lisäavustusta. —

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki
Carl Haglund Etelä-Suomi 66.000 e
Björn Månsson Etelä-Suomi 50.000 e
Anna Bertills Pohjanmaa 20.000 e
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20.000 e
Bo Linde Pohjanmaa 20.000 e
Jarl Ahlbeck Åbo 10.000 e
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10.000 e
Britt Lundberg Ahvenanmaa 10.000 e
Nils Torvalds Etelä-Suomi 10.000 e
Patrick Wingren Pohjanmaa 10.000 e

— Nyt tuli vauhtia, ainakin Nils Torvaldsin ja Britt Lundbergin kampanjaleireissä. Silmänräpäyksessä heidän kassoihinsa lisättiin + 15.000 euroa kumpaankin, joskin viime hetkellä. Sain itse joitain päiviä aikaisemmin ilouutisen, että paikallinen RKP antoi minulle + 1.000 euro ! :) —

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki
Carl Haglund Etelä-Suomi 66.000 e
Björn Månsson Etelä-Suomi 50.000 e
Britt Lundberg Ahvenanmaa 25.000 e
Nils Torvalds Etelä-Suomi 25.000 e
Anna Bertills Pohjanmaa 20.000 e
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20.000 e
Bo Linde Pohjanmaa 20.000 e
Patrick Wingren Pohjanmaa 11.000 e
Jarl Ahlbeck Turku 10.000 e
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10.000 e

— Onko joku toinen joka ajattelee, että alamme lähestyä lopputulosta? —

Sanoin alusta asti että en halua ulkoisia sponsoreita, halusin välttää sidonnaisuuksia. Näin mielenkiintoisena haasteena käyttää 10.000 euroa ja yrittää osoittaa että kaikki ei ole kiinni taloudellisesta tuesta.

Se, mitä en ollut ottanut huomioon, oli puolueen ”aatteellinen” tuki. (Jos olisin löytänyt jonkin visuaalisesti tyydyttävän tavan laittaa sanan tupla- tai tripla-sitaattiin, olisin tehnyt niin.) Uskoin todellakin sen mitä oli sanottu.

……..

Tämän blogitekstin kirjoitan seuraavista syistä:

  • alleviivatakseni otsikkoa. Money talks, bullshit walks. Yksinkertaisinta on selittää minut huonoksi häviäjäksi, mutta lukekaa jumalan tähden faktat ja palatkaa asiaan jos se yhä tuntuu niin yksinkertaiselta.
  • osoittaakseni kaksi poikkeusta äänien ja vaalirahoituksen yhteyden häikäilemättömään matematiikkaan. Ne kaksi jotka saivat rahoillaan eniten, olivat todellakin Nils Torvalds ja minä itse. Me olemme molemmat hankalia ja ei-populistisia puolustaessamme yksilön oikeutta omiin valintoihin. Tämä lohduttaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen.
  • osoittaakseni että oikeistokonservatiivinen RKP-perinne hallitse yhä, vaikka kuinka haluttaisiin muuta väittää. Joka uskoo että Torvalds ja Månsson sattumalta hajoittivat liberaalien äänet, aliarvioi kielikapitali-idealisteja. Vai miten sekstetin joka puoluetta lihottaa, voidaan ajatella haluavan itseään kutsuttavan.
  • nollatakseni puoluejohtaja Stefan Wallinin kommentin Radio Vegassa 12.6:

    No, todellisuudessa se on kaikissa vaaleissa ollut niin, että erilaisiin ehdokkaisiin satsataan kampanjan eri vaiheissa eri tavoin. Se johtuu aivan yksinkertaisesti tietyistä alueista. Esimerkiksi ne, joiden pitää profiloitua suomen kielellä ja suomenkielisissä medioissa tarvitsevat vain enemmän rahaa, koska mainokset niissä ovat kalliita. Valitettavasti.

    Pelkurimaista selvitystä jahdatakseen saa ihan turhaan kyntää läpi Söderströmin tietokirjallisuuden. Tämän minä kirjoitin tietäen hyvin että jopa minun tieni kulttuurirahaston suhteen voi olla jatkossa risukkoinen.
    Ja sekalaisten vakuutusyhtiöiden, pankkien, kustantamoiden, mieskuorojen. Juu, se on selvempää kuin voisi uskoa. (Shit, tiesin että Nordeasta Aktiaan joku vuosi sitten vaihtamisessa piili jokin ansa… ;)

Koska pidän tilastoista (!) niin laitan tähän listan siitä ketkä ehdokkaista olivat kustannustehokkaimpia suhteessa äänimäärään, eli ketkä tekivät taloudellisesta näkökulmasta onnistuneimman kampanjan niillä välineillä jotka he olivat saaneet puolueelta käyttöönsä (kaikki mahdollinen ulkoinen sponsorointi on jätetty ulkopuolelle). Tilastollisesti kylmää, mutta antaa kuitenkin toivoa liberaalista tulevaisuudesta.

Ehdokas (RKP top 10) Alue RKP-tuki Äänet € / ääni
Nils Torvalds Etelä-Suomi 25 000 € 13 344 1,87 €
Patrick Wingren Pohjanmaa 11 000 € 5 878 1,87 €
Bo Linde Pohjanmaa 20 000 € 9 980 2,00 €
Ann-Sofi Backgren Pohjanmaa 10 000 € 4 099 2,44 €
Britt Lundberg Ahvenanmaa 25 000 € 9 582 2,61 €
Jarl Ahlbeck Turku 10 000 € 3 275 3,05 €
Anna Bertills Pohjanmaa 20 000 € 6 000 3,33 €
Björn Månsson Etelä-Suomi 50 000 € 14 044 3,56 €
Carl Haglund Etelä-Suomi 66 000 € 16 887 3,91 €
Christel Liljeström Etelä-Suomi 20 000 € 4 224 4,73 €

Pääoman ajan pitäisi todennäköisesti olla ohi. Sanaan ”pääoma” en aseta mitään vasemmisto- tai oikeistopainotusta, tarkoitan vain että se, mitä rahalla saa ei ole enää tärkeää. Voima on jossain muualla, ja on meidän asiamme antaa sille se arvo joka sille kuuluu.

Brysseliin

kirjoitus Facebookin päiväkirjaan, torstai iltana 5. kesäkuuta 2009

Media täyttyy ennusteista ja asiantuntijalausunnoista, joissa kerrotaan ketkä tulevat valituksi EU-parlamenttin. Niissä puhutaan pääehdokkaista, äänimagneeteista – tarkoitetaan, että tunnetut ja taloudellisesti tuettut poliitikot tulevat keräämään ääniä, ilman suuria yllätyksiä.

Tästä ei pidä välittää. He, jotka valitsevat, eivät ole asiantuntijat, vaan kansa. Minun valituksi tulemiseni EU-parlamenttiin ei oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa. Samalla myöskään minulla ei ole, kauniin demokraattisella tavalla, mahdollista tehdä sitä itse. Tarvitsen siihen teidän apuanne.

Jo nyt valitsijajoukko koostuu eri ikäisistä, eri alueilta ja eri kielisistä ihmisistä. Lähtökohta on loistava tehdä jotain täysin erilaista, ja ajoitus on täysin oikea – sen pitää tapahtua nyt. Meidän tarvitsee nähdä tilastot täysin toisella tavalla kuin mitä ne esitetään mediassa:

— Suomessa on n. 4,3 miljoonaa ihmistä joilla on äänioikeus EU-vaaleissa. Äänestysprosentti edellisissä vaaleissa, v.2004 oli 40% tienoilla. Se tarkoittaa että noin kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista ei äänestänyt! —

On siis uskomattoman monta jotka eivät halua, jaksa tai välitä äänestää. Se ei voi olla muuta kuin merkki siitä että poliitikot eivät ole onnistuneet nousta esiin ja koskettaa.
Tämä luo valtavat mahdollisuudet näihin viimeisiin päiviin. Näytetään jälleen se ennenkuulumaton voima joka on netin sosiaalisessa verkostossa, saada liikkeelle niitä jotka eivät ole menossa vaalihuoneistoihin sunnuntaina. Koko taakkaa ei tarvitse kantaa itse, on täysin riittävää jos me kaikki teemme sen, missä olemme parhaimmillamme, omalla tavallamme. Tärkeää on, että kaikki ovat osallisia, sitoutuneita, silloin palaset putoilevat itsestään paikoilleen!

Sanoma on yksinkertainen:

  1. EU-parlamentissa tarvitaan sellaisia, jotka vääntävät vastaan, kun ruuveja yksilön elämässä kiristetään.
  2. Olen valmis taistelemaan holhousta ja välinpitämättömyyttä vastaan sen kaikissa muodoissa.

Kun ulotumme joka kolmannellekymmenteelle niistä, jotka normaalisti eivät äänestä, olen automaattisesti Brysselissä ensi syksynä. Silloin ei ole mitään merkitystä sillä, miten muut tulevat sijoittumaan. Pidän tästä ajatusmallista todella paljon, koska se keskittyy mahdollisuuksiin epätoivoisen olkapään yli vilkuilun sijaan.

— Kun kirjoitan tätä minulle tulee hieman nostalginen olo. Samankaltainen teksti Facebookissa johti kansan kokoontumaan torille joulukuussa. Ilmoitus asiasta tuli vain kolme päivää ennen joulukuun viidettä, ja sitten kaikki tapahtuikin todella nopeasti. Samanlaiset uskomattomat mahdollisuudet ovat läsnä tässä ja nyt.

Rakastan netin sosiaalista verkkoa. On jotain saada nykypäivänä sellainen yhteys, jossa raha tai sosiaalinen status ei ole tärkeää. Se on nykyajan tori, jolla kaikki voivat kohdata samoin ehdoin – keskustella, viedä eteenpäin. Uskomattoman suoraan, hyvin tasa-arvoisesti. —

Joten levitetään sanaa eteenpäin kaikissa ajateltavissa olevissa muodoissa: Facebookissa, isoäidille, kassaneidille, taksikuskille, kirkonpenkissä, kapakassa, tekstareilla saariston sukulaisille, jalkapallomatsin katsomossa, printtaamalla flyereitä minun kotisivuiltani ja jakamalla niitä korttelin postilaatikoihin, noutamalla kampanjamateriaalia Ialta After Eightistä tai Noolanista, kävelykadulta Helsingissä, vakuuttamalla, vakuuttamalla, vakuuttamalla ihmisiä siitä että nyt on ilmiömäinen mahdollisuus kirjoittaa äänestyshistoriaa Suomessa!

Aika on mennyt ohi sellaisen ajatustavan, että äänimäärä kasvaisi kampanjabudjetin tahtiin. Osoitetaan, että arvot ovat nyt tärkeitä. Että kansa, täysin välittämättä gallupeista ja ennusteista, todella voi valita Brysseliin itsensä.

Terv. Pati

Liberalismi ja RKP:n tulevaisuus

(Patrick Wingrenin puheenvuoro Ruotsalaisen Kansanpuolueen puoluepäivässä Helsingissä, sunnuntaina 17.5.2009)

”Puheenjohtaja, hyvät puoluepäiväläiset:

Tänään tunnen itseni naiseksi… minulla on kaksi minuuttia puhuakseni yhtä tärkeistä asioista, kuin mihin eilisillä puhujilla oli varattu kolme minuuttia. Siitä tulee mieleen sukupuolten väliset palkkaerot ;)

Haluan nostaa leukani ja väittää, ettei tämän puolueen tulevaisuus ensikädessä ole riippuvainen siitä, että puhun kieltä jota puhun nyt, eikä edes siitä että puhun ruotsin kielen puolesta, vaan siitä että mitä minä – me – olemme, liberaaleja.

Politiikka kehittyy Suomessa kollektiiviseen suuntaan, jossa yhteinen hyöty rajoittaa yksilön omia valintoja. Tämä on pelottavaa. Se että yhteys olisi tavoitettavissa sitä kautta että meistä tulee mahdollisimman samanlaisia, on yksi suurimmista, koskaan lausutuista valheista.

Yhdenmukaistaminen vie ihmisen pois yhteydestä. Yhteyttä on jakaa yhdessä, ja se ei yksinkertaisesti ole kiinnostavaa enää silloin kun jaan jotain, joka muilla jo on. Kollektiivi tulee pakotetuksi etsiä toisenlaisia tapoja kuulla toisiaan. Se kääntyy toisiinsa päin, osoittaa ”noita tuolla” voidakseen löytää oma tapansa olla ”me”.

Aivan samalla tavalla kuin on helpompaa kutsua minua nuuskamuikkuseksi kuin muodostaa sanat Patrick Wingren – sekä kieliopillisesti että ideologisesti – niin tiukennetaan ja yksinkertaistetaan yhteiskuntaryhmiäkin. Tulee kollektiivi kielivähemmistöä vastaan, kollektiivi maahanmuuttajia ja pakolaisia vastaan – kyllä, jopa kollektiivi valtionjohtoa vastaan, selkeä siirto tämän päivän Suomen populistisessa politiikassa.

Mutta mitä tapahtuu jos heidän toiveestaan yhtäkkiä tulee todellisuutta? Mitä tapahtuu kun kaikki erityisen epätavalliset ihmiset katoavat? – kaikki ruotsinkieliset, homot, vegaanit, somalit, siviilipalvelusmiehet, ympäristöaktivistit, akateemikot, metodistit ja vasenkätiset.  Mihin päätyy kollektiivi? Harhailemaan karulla ja kolkolla kentällä, hyvin samanlaisena ja olematta yhtään mitään.

Tällä puolueella, ja suomenruotsalaisilla vähemmistönä, ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä hengissä kielen perusteella. RKP:stä pitää tulla – ja uskaltaa olla – se puolue joka taistelee sen puolesta että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus olla omia persooniaan, kollektiivisen harmaan massan sijasta.

— Liberalismi ei ole itsekästä. Se ei ole myöskään epäsosiaalista, tai vastuutonta. Ennen kaikkea se ei varmasti ole koskaan välinpitämätöntä. —

Itse sana liberalismi on otettu pois meiltä, jotka uskomme siihen. Sitä ei tulla antamaan meille takaisin vapaaehtoisesti, joten otetaan se takaisin osoittamalla miten se eletään todeksi.”

Kieltä ja rautalankaa

Alkuperäinen versio: ’Språk och ståltråd’
Käännös: Terhikki Mäkelä
 

Elämä on joskus yllättävän kyynistä. Joitain päivien sen jälkeen kun kirjoitin tekstin monikielisyyden voimasta, minua tölväistiin suomenruotsalaisuudesta kaksi kertaa vuorokauden aikana.

Viesti oli suurelta osin yhtenevä. ”He ovat hurreja, parempaa väkeä, rannikonruotsalaisia, uskovat olevansa niin pahuksen hyviä. Mikseivät he voi puhua suomea niin kuin tavallinen kansa?” Jotakuinkin näin. Toinen mumisten viereisessä pöydässä, toinen kiljuen blogimuurin anonymiteetin suojassa. Kumpikin yhtä happamia, sisäänpäin kääntyneitä.

Elämäntarkoitukseni ei voi olla se, että yritän osoittaa miten vähän olen parempi, miten minun on vaikeaa olla enää paljoa tavallisempi kuin olen tällaisenani. Jos joku ei halua ymmärtää, en voi häntä siihen pakottaa.

On vain yksi asia jota ihmettelen: Jos se uni joka nousee hämärästä voisi olla totta, jos kaikki erityisen epätavalliset ihmiset voisivat kerralla kadota –  kaikki ruotsinkieliset, homot, vegaanit, somalit, siviilipalveluksen suorittajat, ympäristöaktivistit, akateemikot, adventistit, vasenkätiset – ketä jäisi jäljelle jännittämään rautalankaa ympyräksi? Jos se joka puristetaan ahtaalle lopulta perääntyy, mihin jää sortajien joukko? Harhailemaan autiolla ja karulla kentällä, vihdoinkin vapaana, hyvin samankaltaisina, ja olematta mitään.

Tarvitsemme toisiamme jopa vihaan. Kuinka loputtoman paljon enemmän tarvitsemmekaan toisiamme voidaksemme rakastaa?

Mitä nuuska painaa?

Alkuperäinen versio: ’Vad väger snus?’
Käännös: Terhikki Mäkelä
 

Siitä asti kun aktivoiduin nuuskakysymyksessä, minä (ja muut nuuska-aktivistit) olen saanut toistuvasti kritiikkiä: miksi sitoutua juuri tähän, kun on paljon muutakin joka on tärkeämpää.

Haluan edelleen ottaa kritiikin vastaan samalla tavoin kuin torilla 5. joulukuuta 2008 vastasin samana päivänä ÖT:ssä julkaistuun kolumniin.

  1. Muiden ihmisten asioiden tärkeysjärjestyksen määritteleminen on holhousta, samassa hengessä kuin nuuskakielto.
     
  2. Kukaan ei estä sitä etteivätkö kriitikot itse voisi nousta esiin niiden asioiden kanssa, joille he ovat syttyneet. Torin portaikko on yleensä vapaana ja megafonin voi tarvittaessa lainata minulta.

Pääasiat nuuskasta

Alkuperäinen versio ”Vad är Hufvudsaken med snuset?”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Huvudstadsbladetin toimitus onnistui viikon aikana sekä lopettamaan nuuskakeskustelun että osoittaa tyhmyytensä samassa asiassa.

Ehkä kyse on painovapaudesta. Siinä tapauksessa olen kiinnostunut tietämään, milloin vapaus on alkanut tarkoittaa samaa kuin heikkotasoinen? Laki ei kaikeksi onneksi lopu Hbl:iin, mutta jonkinlainen ammattiylpeys saattaa niin tehdä.

— 26.3: Risikkoaloitteen aukeaman toisella sivun keskellä on Asiantuntijan haastattelu. Faktaruutu jonka sisältö näyttää painavalta. —

Ensisijaisesti ongelma ei ole siinä että Hbl leikkii Aftonbladetia eikä todellakaan ole siitä kaukana. Ongelma on esitystavassa.

150 ruotsalaista sairastuu suusyöpään joka vuosi nuuskankäytön seurauksena, sanoo professori Jan Hirsch. Toimittaja Marcus West pistää muistiin ja kertoo eteenpäin. Se että kyseisenä vuonna suusyöpätapausten määrä Ruotsissa oli n. 100, ja että Hirschin suomalainen kollega ei ole nähnyt ainoallakaan näistä tapauksista yhteyttä nuuskaan – on merkitykseltään vähäisempi. Lööppi on lööppi.

— Puuttuuko vielä jotain. Ai niin, faktaruutu. Käytetäänpä googlea ja copy-pastea. —

’Faktaruudussa’ on ainoastaan yksi luku, ja se on vuosiluku, 2005. Muu on spekulointia kansan tietämättömyydellä. Sille, joka on kiinnostunut tilastoista, löytyy paljon painavaa asiaa verkosta. Erittäin hyvä yhteenveto suomeksi löytyy suomalaisen lääkärin, E-P Pälvimäen sivulta www.nuuska.fi.

— Odotan jännityksellä Hbl:n reportaasia siitä miten kansa liukastelee talvisin. Ja että nastoitetuilla kengillä on paljon turvallisempaa kulkea. Sitten keskustellaan, jos vaikka niiden käytöstä tehtäisiin lakisääteistä, tai että olisiko parasta ottaa käyttöön ulkonaliikkumiskielto koko talvikaudeksi. Sitten sekalaisia asiantuntijalausuntoja ja keskustelun yksipuolinen lopetus kun toimitus niin hyväksi näkee. —

Todennäköisesti Marcus West on vain taitamaton ja media-horny. Joku on kuitenkin vastuussa tästä kurjuudesta. Onko Hbl:n toiminnan takana joku piilotettu agenda, vai onko kyse vain suuren yleisön hyväksynnästä olla näin pelottavan huono siinä mitä tekee?

Risikko – yksi nolla liikaa?

Alkuperäinen versio: ”Risikko – en nolla för mycket?”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Tässä ehdotuksessaan, jonka huolenpitoministeri Paula Risikko teki eilen (25.3.2009) sosiaalipoliittiselle ministerityöryhmälle, ja jota tänään lehdissä siteerattiin, kertoi hän että tupakoinnista koituvat kustannukset ovat 2 miljardia euroa vuodessa.

Laskelmat, jotka on tehty sosiaali- ja terveydenhoidon Tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa, (lokakuussa 2008) arvioivat vuosittaisiksi sairaanhoidon ja avohoidon kustannuksiksi n. 250 miljoonaa euroa.

Tupakoinnista aiheutuu kuluja lisäksi sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien kautta, mutta on tietysti vaikeaa antaa yhtä tarkkoja numeroita sellaisista kuin suoranaisista kustannuksista. Kuitenkin ne korottavat Risikon summan lähes kymmenkertaiseksi.

Tarvitsemmeko vielä lisää nollia, eikö meillä ole niitä jo tarpeeksi? ;)


Ymmärtämätön Matti Rautalahti

Alkuperäinen versio ”En oförstående Matti Rautalahti”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Lehdissä kirjoitettiin tänään että Risikon tupakkalaki-päätöksestä. On selvää – niin kuin kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos toteaa – että kyseinen mielipide johtaa kompromissiin nuuskakysymyksessä.

Matti Rautalahti, tupakkapoliittisen työryhmän jäsen ja Suomen syöpäyhdistyksen ylilääkäri on huolestunut. Kyseessä on siis mies joka halusi kieltää lakritsipiiput. Sama mies, joka ylimielinen hymy huulillaan istui A-talkissa 18. joulukuuta, istui ja nuhteli hammaslääkäri Stefan Bredbackaa.

Hän kommentoi päätöstä mm. näin:

Olen kuitenkin huolestunut nuuskaa koskevasta poikkeuksesta. Meillä olisi ollut mahdollisuus puuttua nuuskankäyttöön ja kieltää selvästi kanserogeeninen tupakkatuote. (ÖT 25.3.2009)

Rauhalahdella ei oikein paletti osu kohdalleen. Mahdollisuus puuttua nuuskan käyttöön, josta hän puhuu olemassa olevana asiana, toimii ainoastaan kliinisessä puhdaselämälaboratoriossa, hänen omassa mielikuvitusmaailmassaan. Kansa ei salli itseään kohdeltavan miten tahansa, eikä ainakaan niiden, jotka itse uskovat että heillä on kaikki valta niin tehdä.

Rikollisen tunnustukset

Alkuperäinen versio: ”En brottslings bekännelser” 
julkaistu torstaina 12. helmikuuta 2009
Käännös: Tom-Erik Blomqvist
 

———————-

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitteiden määritteleminen. Pääkirjoituksissa, artikkeleissa ja yleisönosastokirjoituksissa huomautetaan jatkuvasti että olen toiminut lainvastaisesti Pietarsaaren torilla 5. päivä joulukuuta 2008.

Tämä ei ole totta, tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Fortsätt läsa

Epäturvallisuusministeri Risikko

Alkuperäinen versio: ”Otrygghetsminister Risikko” 
julkaistu
torstaina 11. joulukuuta 2008 
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Ja tässä sitten ollaan. Ilta-Sanomien lähteiden mukaan nuuskan täyskielto voi jatkossa olla mahdollinen, mikäli tupakkapoliittisen työryhmän enemmistö saa tahtonsa läpi. Kaikki muut tupakkatuotteet otettaisiin pois kauppojen hyllyiltä, ja ainoastaan luettelo myytävistä tuotteista saisi olla näkyvillä.

Katsoessamme petoa silmiin ei kannata hätääntyä, vaan se pitää kesyttää. Fortsätt läsa