(Lähetetty Sanomalehti Pohjalaiseen 25.4.2009)
Pohjalaisen haastattelussa 20. huhtikuuta Fredrik Almqvist (SDP:n Eurovaaliehdokas) sanoi että europarlamentaarikolla pitää olla tietoa, taitoa ja verkostoja, muuten meppi ei voi toimia ja ottaa kantaa asioihin. Hän vastustaa sitä, että europarlamenttiin halutaan liian vähäisellä elämänkokemuksella.
Olen toista mieltä. Dynaamisen EU-parlamentin tulisi olla kuin Euroopan kansa pienoiskoossa, ja Suomen kansan tulisi valita ne parlamentikot joihin he pystyvät luottamaan. Ikä on toisarvoinen asia, olennaisia sen sijaan ovat ehdokkaan henkilökohtaiset ominaisuudet ja arvot.
Almqvistin diagnoosi on looginen, olettaen että viisaus, kuten hän toivoisi, kasvaa iän myötä. Näin ei välttämättä ole. Elämänkokemus syntyy sinä hetkenä kun uskalletaan elää, ei niin, että edetään elämän syksyyn odotellen, että tulisi riittävän kokeneeksi, jotta voisi alkaa toimia.
Tieto, taito ja verkosto eivät ole muuttumattomia voimavaroja. Tämän ymmärtää hyvä johtaja, joka koko ajan rohkenee kyseenalaistaa ja haastaa tietonsa. Jotkut henkisesti raikkaimmista ja nuorimmista ihmisistä joita olen tavannut, ovat iältään tuplasti niin vanhoja kuin minä itse, ja yhä lapsenomaisen uteliaita suhteessa kaikkeen siihen mitä vielä on opittavana.
Suuri osa kansasta etsii EU-ehdokasta joka – riippumatta iästä – pystyy poliittisesti kokemattomaan tapaan ajatella. Joku joka osaa puhua tutulla äänellä, vapaana tyhjistä sanoista. Minä kannatan Sokraten ajatusta siitä että ”todellista viisautta on tietää ettei tiedä mitään”, ja näen tämän terveenä lähtökohtana nöyrälle kasvulle EU-parlamentaarikon tehtävässä.
Patrick Wingren
EU-ehdokas, Rkp