holhous

10 inlägg

Nro 4: Uskaltaa rakastaa itseään

Alkuperäinen versio: ”Nr 4: Att våga älska sig själv”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Meidät ohjelmoidaan hyvin varhain etsimään arvoamme itsemme ulkopuolelta. Nyt on aika luopua siitä ajatuksesta. Ihminen ei tule vapaaksi taloudellisen riippumattomuuden kautta, vaan olemalla se, joka hän voi olla.

— Kyse ei ole siitä että näkisi itsensä muita parempana. Itsensä rakastaminen ja toisten ihmisten rakastaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Asia on täysin päinvastoin. Ihmisen ainoa mahdollisuus tulla todella lähelle toista ihmistä on olla kohtelematta huonosti sitä peilikuvaa jonka ihmiset hänessä näkevät.

— Ei myöskään ole kyse itsekkyydestä. Itsekkyyden vastakohta ei ole oman itsensä aliarviointi vaan itsestään antaminen. On helppoa oivaltaa ettei halua jakaa sellaista, josta ei pidä. Ei sellaista halua antaa ulos itsestään, muiden nähtäville.

Kukaan ei ole sanonut, että meidän tulisi elää niin kuin muut toivovat. Ei ole erityisen kaunista olla erottumatta muista. Se, että luonnollisin tie yhteyteen olisi tulla niin toistemme kaltaiseksi kuin mahdollista, on yksi suurimmista valheista joita koskaan on lausuttu. Kollektiivinen tasapäistäminen tekee ihmisestä apaattisen, ja välinpitämätön ihminen on epäinhimillinen sanan kirjaimellisessa merkityksessä – hän ei ole oma itsensä.

Traagista on, että me itse annamme tämän tapahtua. Me valitsemme kansan edustajat. Kuitenkin suuri osa heistä näkee itsensä meidän laillisina holhoojinamme. Poliitikkojen tulisi sen sijaan muokata meille tilaa – vaikka me kasvaisimme siihen suuntaan johon he itse eivät halua kasvaa.

Ihminen tarvitsee tietyn rakenteen käytännön elämää varten. Mitä hän ei sitä vastoin tarvitse, on opaskirja omalle etsimiselleen. Jos otamme ihmiseltä pois aloitteellisuuden, otamme samalla pois myös hänen antaumuksellisuutensa.

Niinpä meillä on kaksi vakavaa ongelmaa. Toisaalta valtio rajoittaa meitä monella eri alueella. Toisaalta rajoitamme alitajuisesti itseämme, monilla vähintään yhtä tärkeillä alueilla.

Joitain vuosia sitten näin tv-haastattelun mustasta 16-vuotiaasta tytöstä Bronxilaisella koulun pihalla. Hän ei pystynyt maksamaan koulutuksestaan, joten hän meni ”julkiseen kouluun”, jonka keskiluokka näkee enemmän tai vähemmän pedagogisena kaatopaikkana, tai pääteasemana.

Toimittaja kysyi tytöltä, mitä tämä tulisi tekemään lopetettuaan lukion. En unohda hänen vastaustaan: ”I’m an extraordinary person, I can do anything I want.” (olen ainutlaatuinen ihminen, voin tehdä mitä haluan)

Tämän sanoi siis hän yhteiskunnassa, jossa hänen edellytyksensä ovat murto-osa omastamme. Usko itseensä – ja sellainen liikkumavapaus että vastoin kaikkia odotuksia uskaltaa yrittää – voi tehdä ihmeitä. Minulla on sellainen tunne, että hän jo nyt elää todeksi unelmaansa.

On korkea aika muuttaa yhteiskunnan arvojärjestystä. Todellinen pääoma on siinä että ihmiselle annetaan tilaa uskaltaa itse. Vastuu vapauttaa.

Äitipuoli Hautala

ÄITIPUOLI HAUTALA

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

Heidi Hautala (Vihr.) on avannut vaalikampanjansa, ja lauluu heti mielipiteensä nuuskasta. Hän on kriittinen Ruotsin poikkeustilanteen suhteen ja haluaa, että nuuska tullaan kieltämään EU:ssa.

”Kansalaisia on joskus suojeltava haitallisilta aineilta.
Jotkut eivät ilmeisestikään pysty hallitsemaan sitä itse.”

Niin siis sanoo Hautala Österbottens Tidningenissä 11.5, oireellisesti yksi kuppi kahvia (tai teetä) kädessään jutun kuvassa.

Mistä automaattisesti seuraa jatkokysymys: jos hän puhuu holhouksen puolesta, missä sitten menee raja? Mitä tapahtuu kun joku sellainen joka tietää mikä on Hautalalle parasta, riistää kupin hänen kädestään?

Nuuskan ja internetin rajoitukset ja kiellot jakavat mielipiteitä kohta kaikissa puolueissa. Ainakin suurien suomalaisten päivälehtien vaalikoneiden ehdokkaille annetuissa kysymyksissä molemmat aiheet ovat esillä, joten on helppoa selvittää, mitä mieltä olemme. Molemmat kysymykset osoittavat hyvin, missä määrin ehdokkaat näkevät olevan
oikeutettua huolehtia kansasta – siitä kansasta joka valitsee heidät ja joilta heti sen jälkeen muutavat valitut haluavat viedä vallan päättää asioistaan. Outo ajatus.

Minulle molemmat kysymykset sisältyvät siihen elämän perusajatukseen, jonka puolesta haluan voimakkaasti taistella: että ihmiselle on luotettava vastuuta tehdä valintoja jotka antavat hänelle mahdollisuuden kasvaa omalla tavallaan.

Tämän lisäksi, osana perusajatusta on nuuska minulle myös asiakysymys. Nuuskakielto on syvästi epälooginen ja epäoikeuden mukainen, ja kriminalisoi sen jota ei koeta rikokseksi. Tämä ärsyttää minua valtavasti.

En puhu nuuskankäytön puolesta enkä sitä vastaan. Haluan vain täysi-ikäisenä, ajattelevana ihmisenä voida saada oikeuden valita itse. Koska suomen valtio nyökkäilee EU:n linjanvedoille, on EU-parlamentti paras paikka taistelun jatkamiselle.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Antipiratistit upottavat nuoret

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 14.5.2009)

Kopiointi ja nettipiratismi ovat päivänpolttava keskustelunaihe ympäri maailmaa. Perusilmiö ei ole lainkaan uusi, se on vain areena johon on johon tarttuminen on mahdotonta sille sukupolvelle joka pääasiallisesti on vastuussa lainsäädännöstä.   

Sitaatti: “Netistä musiikin lataaminen on sama asia kuin mennä levykauppaan ja varastaa CD”. Ok, mutta silloin myös me jotka nyt olemme keski-ikäisiä, olemme varastaneet nauhoittaessamme levyjä C-kaseteille 30 vuotta sitten. Samoin myös videolaitteet antoivat meille muutamia vuosia myöhemmin mahdollisuuden niin sanotusti mennä elokuvateatteriin ja tuoda nauhat kotiin.

Joka hetki on käynnissä räikeä, laaja-alainen rikollisuus, kun opiskelijat kopioivat kurssimateriaaleja, varastavat kirjakaupoilta ja kirjastoilta – usein aiemmin lukeneiden hiljaisella suostumuksella.

Emme voi hyökätä kopiointia vastaan jos emme myönnä että se ei ole ainutlaatuista vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti ainakin koko minun elinaikani. Kaikki muu on tekopyhää, ja kauhean epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan.

Tämän päivän yhteiskunnassa on virtuaalinen ihminen yksin ja informaatioähkyssä enemmän kuin aiemmin.  Siksi fyysiset kohtaamispaikat – konsertit, elokuvateatterit, teatterit, urheiluareenat – eivät tule koskaan katoamaan. Meillä on tarve kokea, tulla yllätetyiksi yhdessä, osallistua ja jakaa.  Kerromme innokkaasti ystävillemme elokuvista joita olemme nähneet, tai soitamme heille lempibändimme musiikkia. Miten se tapahtuu Internetissä? Jakamisen kautta.

Pitääkö markkinavoimien voida jatkaa omien ehtojensa ajamista, hintaan mihin hyvänsä? Kun poliittisia linjanvetoja nuuskakysymyksessä valaistaan, vilahtaa hyperaktiivinen savukelobbari taka-alalla.  Tekijänoikeuksien puolustamisen varjosta löytyy aggressiivinen levy- ja elokuvateollisuus. Jos seuraamme rahan jälkiä, löydämme todellisen syyn poliittisiin aloitteisiin ja päätöksiin.

Se on usein yksinkertaista, ja masentavaa.

Lakeja säätävät poliitikot eivät tunne virtuaalista tilaa riittävän hyvin. Halutaan kriminalisoida nuorempi ikäluokka ja suoda lailliset mahdollisuudet tarttua karkeasti ihmisen yksityiselämään. Se onko kopiointi oikein vai väärin, on monimutkainen kysymys, mutta tällainen hinta on aivan liian korkea maksettavaksi.

Patrick Wingren
muusikko,
tekijänoikeus-tulonsaaja,
EU-ehdokas, RKP

Älä kopioi

(Yleisönosastokirjoitus Hufvudstadsbladetissa 12.5.2009)

Stefan Wallin on sitä mieltä että monet Internetin käyttäjät uskovat että piratismin olevan sallittua, koska kaveritkin tekevät sitä.

Sitä en usko. Lapseni tietävät, mistä on kyse, aivan kuin minä itse tiesin kun nauhoitin LP-levyjä C-kaseteilla 25 vuotta sitten. Oppikirjoja luennoitsijan hiljaisella suostumuksella kopioiva opiskelija on myös kuullut kiellosta. Jos rinnastamme latauksen kaupanhyllyltä varastamiseen on meidän samanaikaisesti tunnustettava että sitä ei tapahdu vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti viimeisen 30 – 40 vuoden ajan. On epäoikeudenmukaista nuorempia kohtaan väittää muuta.

Konsertit ja elokuvateatterit tulevat pysymään hengissä – tämän päivän yksityisessä, kylläisessä yhteiskunnassa ihmisten tarvitsee voida kokea, hämmästellä yhdessä. Mutta voivatko markkinavoimat jatkaa omien ehtojensa kanssa? Me emme voi taipua kaupallisten intressien johtamina kriminalisoimaan suurinta osaa nuorista kansalaisista ja laillistamaan voimakasta yksityiselämään tunkeutumista.

Patrick Wingren
EU-kandidat för SFP

Älytön mediamaksu

(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 25.4.2009)

Vielä löytyy yksi ministeriön työryhmistä pyöräilemästä ulkoa ilman mitään kontaktia maantiehen. Onko todellakin niin että kansalaisten pitää jälleen kerran vedota maalaisjärkeen? Uskottavuus luhistuu koko ajan – jokainen ehdotus joka ei ole sopusoinnussa yksilön todellisuuskäsityksen kanssa on naula luottamuksella valittujen arkussa. 

Vaikka Yleisradio on riippuvaisempi kuin moni uskoo, kaupallisesta kontrollista vapaan neutraalin median ylläpitämisessä on kuitenkin pointtinsa. Tehtäköön siis tämä oikeudenmukaisella tavalla – rahoittamalla YLE samalla tavalla kuin muutkin yhteiskunnan palvelut, tuloihin sidotun progressiivisen verotuksen kautta.

Osalle kansasta 175 euroa on turhanpäiväinen summa, toisille tuntuva osa vuosibudjettia. Minulla on ystäviä jotka eivät eettisistä ja uskonnollisista syistä käytä ”virtaavaa mediaa” kuten TV:tä, radiota tai internettiä. Nyt työryhmä odottaa että kaikki taloudet ottavat vastaan samansuuruisen laskun ja maksavat sen tottelevaisesti.

Holhousta, sanon minä. Yksilön liikkumavapautta kiristetään. Jälleen.

Patrick Wingren, Pietarsaari
EU-ehdokas, RKP

 


Wingrenin vastaus Savolaiselle

Tausta:

Lähetin kirjoutukseni ”Wingrenin tehtävälista” Keski-Pohjanmaan yleisöosastoon 3.4.2009.

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=111001&forum_id=12001&task=2

Matti Savolainen (Kokkolasta) kommentoi sitä omassa kirjoituksensa, julkaistu pari päivää myöhemmin:

http://www.keskipohjanmaa.net/mielipide/mielipide.asp?message_id=112561&forum_id=12001&task=2

Tässä minun vastaukseni Savolaisin kysymyksiin ja kommentoihin:

————————————

WINGRENIN VASTAUS SAVOLAISELLE

(lähetetty sanomalehti Keski-Pohjanmaahan huhtikuussa 2009)

Minun on vuorostani kommentoitava Matti Savolaisen minun tehtävälistaani koskeva kommentointia.

1) Nuuska. Savolainen luki ansiokseni senlaatuisen liberalismin, jota en tunne omakseni. En kannata ehdotonta vapautta, vaan vastuullista vapautta – niin yksilön omissa valinnoissa kuin taloudessakin.

Sitä vastoin Savolaisen alkoholia ja kannabista koskeva kysymys on täysin perusteltu ja odotettu. Ensin joitain tärkeitä eroja verrattaessa tuotteita: nuuska on vähemmän vahingollinen versio täsmälleen samasta tuotteesta, siis tupakasta, joka tekee nuuskakiellosta syvästi epäloogisen. Edelleen tupakka ei missään muodossa vaikuta mieleen tuskin enempää kuin suklaapatukka, kun taas alkoholin ja kannabiksen vaikutus mieleen on täysin toista luokkaa.

Alkoholilla on, hyvässä ja pahassa, selvä sosiaalinen funktio. Kannabiksen käyttäjä on taipuvainen kääntymään sisäänpäin, muuttumaan vähemmän sosiaaliseksi. Alkoholin väärinkäytön hinta taas on paljon korkeampi. Kannabiksen liikakäyttö koettelee ensikädessä yksilön omaa suhdetta ympäristöön, alkoholin väärinkäyttö tuhoaa usein sekä yksilön että ympäristön.

Nuuskakielto merkitsee sitä että siivilöidään hyttyset ja niellään kamelit. Kannabiksen kielto suhteessa alkoholiin on silloin enemmänkin sitä että hyväksytään kamelit ja diskvalifioidaan dromedaarit. Kannabiksen vapauttamisen hyöty ei minulle henkilökohtaisesti ole yhtä selkeä kuin nuuskan, ja eikä se sen vuoksi ole asia jota ajattelin kirjoittaa agendaani. Haluan valita siihen sellaista joka on sopusoinnussa syvän henkilökohtaisen vakaumukseni kanssa. Samalla haluan selkeästi sanoa, että minä, juuri niin kuin Savolainen olettaakin, periaatteessa koen kannabiskiellon epäjohdonmukaisena. Valittuna EU-parlamentaarikkona tulen äänestämään kannabiksen laillistamisen puolesta, mikäli asia tulee äänestykseen.

2) Merenkurkun liikenne. Tässä Savolainen yrittää kerätä halpoja kieli- ja vähemmistöpisteitä. Ehkä on aika sulkea karttalehdet Kokkolan ja Pietarsaaren Seudun puhelinluettelosta, avata Pohjois-Euroopan kartta, piirtää silta Vaasan ja Uumajan välille ja aktivoida aivosolut? Silta voisi olla hyödyksi suurelle osalle Suomen kansaa, eikä vähiten teollisuudelle. On tietysti mahdollista ajaa Tornion kautta, pääseehän Pekingiinkin autolla.

110.000 asukkaan Uumaja on yksi Ruotsin nopeimmin kasvavista kaupungeista ja siitä on tullut ikään kuin pohjoisen Ruotsin pääkaupunki. Se on Kokkolan naapurikaupunki, mutta yhteys on olematon juuri logistiikkaongelman vuoksi. Siltaa pitkin kokkolalaisilla olisi 240 km Uumajaan, sen sijaan että Tornion kautta matkaa kertyy 720 km. Tamperelaiset voisivat ajaa 350 km Uumajaan nykyisen 1 000 km:n sijaan. Mutta olkaa hyvä ja ajakaa ympäri, Savolainen, matka on yhtä pitkä sekä ruotsiksi että suomeksi.

3) Energia. Siinä että kaikki EU-ehdokkaat kannattavat uusiutuvaa energiaa, on Savolainen varmasti täysin oikeassa, mutta hänen pitäisi lukea tekstini hiukan tarkemmin. Onko hän täysin varma siitä että kaikki ehdokkaat vastustavat ydinvoimaa?

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Mitä nuuska painaa?

Alkuperäinen versio: ’Vad väger snus?’
Käännös: Terhikki Mäkelä
 

Siitä asti kun aktivoiduin nuuskakysymyksessä, minä (ja muut nuuska-aktivistit) olen saanut toistuvasti kritiikkiä: miksi sitoutua juuri tähän, kun on paljon muutakin joka on tärkeämpää.

Haluan edelleen ottaa kritiikin vastaan samalla tavoin kuin torilla 5. joulukuuta 2008 vastasin samana päivänä ÖT:ssä julkaistuun kolumniin.

  1. Muiden ihmisten asioiden tärkeysjärjestyksen määritteleminen on holhousta, samassa hengessä kuin nuuskakielto.
     
  2. Kukaan ei estä sitä etteivätkö kriitikot itse voisi nousta esiin niiden asioiden kanssa, joille he ovat syttyneet. Torin portaikko on yleensä vapaana ja megafonin voi tarvittaessa lainata minulta.

Pääasiat nuuskasta

Alkuperäinen versio ”Vad är Hufvudsaken med snuset?”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Huvudstadsbladetin toimitus onnistui viikon aikana sekä lopettamaan nuuskakeskustelun että osoittaa tyhmyytensä samassa asiassa.

Ehkä kyse on painovapaudesta. Siinä tapauksessa olen kiinnostunut tietämään, milloin vapaus on alkanut tarkoittaa samaa kuin heikkotasoinen? Laki ei kaikeksi onneksi lopu Hbl:iin, mutta jonkinlainen ammattiylpeys saattaa niin tehdä.

— 26.3: Risikkoaloitteen aukeaman toisella sivun keskellä on Asiantuntijan haastattelu. Faktaruutu jonka sisältö näyttää painavalta. —

Ensisijaisesti ongelma ei ole siinä että Hbl leikkii Aftonbladetia eikä todellakaan ole siitä kaukana. Ongelma on esitystavassa.

150 ruotsalaista sairastuu suusyöpään joka vuosi nuuskankäytön seurauksena, sanoo professori Jan Hirsch. Toimittaja Marcus West pistää muistiin ja kertoo eteenpäin. Se että kyseisenä vuonna suusyöpätapausten määrä Ruotsissa oli n. 100, ja että Hirschin suomalainen kollega ei ole nähnyt ainoallakaan näistä tapauksista yhteyttä nuuskaan – on merkitykseltään vähäisempi. Lööppi on lööppi.

— Puuttuuko vielä jotain. Ai niin, faktaruutu. Käytetäänpä googlea ja copy-pastea. —

’Faktaruudussa’ on ainoastaan yksi luku, ja se on vuosiluku, 2005. Muu on spekulointia kansan tietämättömyydellä. Sille, joka on kiinnostunut tilastoista, löytyy paljon painavaa asiaa verkosta. Erittäin hyvä yhteenveto suomeksi löytyy suomalaisen lääkärin, E-P Pälvimäen sivulta www.nuuska.fi.

— Odotan jännityksellä Hbl:n reportaasia siitä miten kansa liukastelee talvisin. Ja että nastoitetuilla kengillä on paljon turvallisempaa kulkea. Sitten keskustellaan, jos vaikka niiden käytöstä tehtäisiin lakisääteistä, tai että olisiko parasta ottaa käyttöön ulkonaliikkumiskielto koko talvikaudeksi. Sitten sekalaisia asiantuntijalausuntoja ja keskustelun yksipuolinen lopetus kun toimitus niin hyväksi näkee. —

Todennäköisesti Marcus West on vain taitamaton ja media-horny. Joku on kuitenkin vastuussa tästä kurjuudesta. Onko Hbl:n toiminnan takana joku piilotettu agenda, vai onko kyse vain suuren yleisön hyväksynnästä olla näin pelottavan huono siinä mitä tekee?

Ymmärtämätön Matti Rautalahti

Alkuperäinen versio ”En oförstående Matti Rautalahti”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Lehdissä kirjoitettiin tänään että Risikon tupakkalaki-päätöksestä. On selvää – niin kuin kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos toteaa – että kyseinen mielipide johtaa kompromissiin nuuskakysymyksessä.

Matti Rautalahti, tupakkapoliittisen työryhmän jäsen ja Suomen syöpäyhdistyksen ylilääkäri on huolestunut. Kyseessä on siis mies joka halusi kieltää lakritsipiiput. Sama mies, joka ylimielinen hymy huulillaan istui A-talkissa 18. joulukuuta, istui ja nuhteli hammaslääkäri Stefan Bredbackaa.

Hän kommentoi päätöstä mm. näin:

Olen kuitenkin huolestunut nuuskaa koskevasta poikkeuksesta. Meillä olisi ollut mahdollisuus puuttua nuuskankäyttöön ja kieltää selvästi kanserogeeninen tupakkatuote. (ÖT 25.3.2009)

Rauhalahdella ei oikein paletti osu kohdalleen. Mahdollisuus puuttua nuuskan käyttöön, josta hän puhuu olemassa olevana asiana, toimii ainoastaan kliinisessä puhdaselämälaboratoriossa, hänen omassa mielikuvitusmaailmassaan. Kansa ei salli itseään kohdeltavan miten tahansa, eikä ainakaan niiden, jotka itse uskovat että heillä on kaikki valta niin tehdä.

Epäturvallisuusministeri Risikko

Alkuperäinen versio: ”Otrygghetsminister Risikko” 
julkaistu
torstaina 11. joulukuuta 2008 
Käännös: Tom-Erik Blomqvist 

———————-

Ja tässä sitten ollaan. Ilta-Sanomien lähteiden mukaan nuuskan täyskielto voi jatkossa olla mahdollinen, mikäli tupakkapoliittisen työryhmän enemmistö saa tahtonsa läpi. Kaikki muut tupakkatuotteet otettaisiin pois kauppojen hyllyiltä, ja ainoastaan luettelo myytävistä tuotteista saisi olla näkyvillä.

Katsoessamme petoa silmiin ei kannata hätääntyä, vaan se pitää kesyttää. Fortsätt läsa