(Lähetetty suomenkielisiin sanomalehtiin 14.5.2009)
Kopiointi ja nettipiratismi ovat päivänpolttava keskustelunaihe ympäri maailmaa. Perusilmiö ei ole lainkaan uusi, se on vain areena johon on johon tarttuminen on mahdotonta sille sukupolvelle joka pääasiallisesti on vastuussa lainsäädännöstä.
Sitaatti: “Netistä musiikin lataaminen on sama asia kuin mennä levykauppaan ja varastaa CD”. Ok, mutta silloin myös me jotka nyt olemme keski-ikäisiä, olemme varastaneet nauhoittaessamme levyjä C-kaseteille 30 vuotta sitten. Samoin myös videolaitteet antoivat meille muutamia vuosia myöhemmin mahdollisuuden niin sanotusti mennä elokuvateatteriin ja tuoda nauhat kotiin.
Joka hetki on käynnissä räikeä, laaja-alainen rikollisuus, kun opiskelijat kopioivat kurssimateriaaleja, varastavat kirjakaupoilta ja kirjastoilta – usein aiemmin lukeneiden hiljaisella suostumuksella.
Emme voi hyökätä kopiointia vastaan jos emme myönnä että se ei ole ainutlaatuista vain netissä, vaan että senkaltainen rikollisuus on jatkunut systemaattisesti ainakin koko minun elinaikani. Kaikki muu on tekopyhää, ja kauhean epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan.
Tämän päivän yhteiskunnassa on virtuaalinen ihminen yksin ja informaatioähkyssä enemmän kuin aiemmin. Siksi fyysiset kohtaamispaikat – konsertit, elokuvateatterit, teatterit, urheiluareenat – eivät tule koskaan katoamaan. Meillä on tarve kokea, tulla yllätetyiksi yhdessä, osallistua ja jakaa. Kerromme innokkaasti ystävillemme elokuvista joita olemme nähneet, tai soitamme heille lempibändimme musiikkia. Miten se tapahtuu Internetissä? Jakamisen kautta.
Pitääkö markkinavoimien voida jatkaa omien ehtojensa ajamista, hintaan mihin hyvänsä? Kun poliittisia linjanvetoja nuuskakysymyksessä valaistaan, vilahtaa hyperaktiivinen savukelobbari taka-alalla. Tekijänoikeuksien puolustamisen varjosta löytyy aggressiivinen levy- ja elokuvateollisuus. Jos seuraamme rahan jälkiä, löydämme todellisen syyn poliittisiin aloitteisiin ja päätöksiin.
Se on usein yksinkertaista, ja masentavaa.
Lakeja säätävät poliitikot eivät tunne virtuaalista tilaa riittävän hyvin. Halutaan kriminalisoida nuorempi ikäluokka ja suoda lailliset mahdollisuudet tarttua karkeasti ihmisen yksityiselämään. Se onko kopiointi oikein vai väärin, on monimutkainen kysymys, mutta tällainen hinta on aivan liian korkea maksettavaksi.
Patrick Wingren
muusikko,
tekijänoikeus-tulonsaaja,
EU-ehdokas, RKP