Alkuperäinen versio: ”Nr 24: Kristendom, enfald och mångfald”
Käännös: Terhikki Mäkelä
Liittyen ajankohtaiseen keskusteluun haluan sanoa, että en ainoastaan hyväksy naispappeja ja homoseksuaaleja, minä tuen heitä. Minä uskon, myös rakkauteen. Raamattu on pitkälti aikansa lapsi vaikkakin sen sanoma on ikuista. Paavalin antaumuksellinen ja oman aikansa mukainen sovinismi ei ole peruste oman leukansa nostamiselle eikä myöskään irrallisia Mooseksen kirjojen sitaatteja voida käyttää lyömäaseina moraalikysymyksissä.
”Rakastakaa toinen toistanne”. Ajattelen usein että uskonnollisuuteen pohjautuvat blogit ovat paikkoja joissa keskustelut ovat kaikkein rajoittuneimpia ja vihamielisimpiä. Jos on totta että hedelmistään puu tunnetaan, olen peloissani.
”Älkää tuomitko”. Se että itse ollaan vakuuttuneita jostain ja että asialla on tuhatvuotinen historia, ei anna aihetta rehentelyyn. On suuri mahdollisuus, että monet liberaalit kristityt olisivat olleet fariseuksia 2000 vuotta sitten jos he olisivat kohdanneet niitä mullistavia ajatuksia joita silloin esitettiin.
Koska kukaan meistä ei tiedä, miten elämä tulisi elää, on luonnollista antaa tilaa niille, jotka vilpittömästi ponnistelevat elääkseen elämänsä niin rehellisesti kuin on mahdollista.