(Lähetetty sanomalehti Pohjalaiseen 4.5.2009)
Mikael Lith, perussuomalaisten nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Vaasasta, hyökkää RKP:tä vastaan 30.4. mielipidekirjoituksessaan ”RKP:n tähti sammuu”. Toimintatapa on vanha ja luotettavaksi havaittu: hajoita ja hallitse. Hän pyrkii lyömään kiilan eri suomenruotsalaisten alueiden väliin, määrittelemään helsinkiläiset naiivin liberaaleiksi ja meidät pohjalaiset järkevimmiksi ja realistisemmiksi. Ei käy kaupaksi.
Suomen puoluepolitiikalle koittaa vaikeat ajat kun puolueiden identiteettiä koetellaan. Vasemmiston ja oikeiston välinen polarisaatio ei ole niin voimakas kuin aiemmin ja sen vuoksi jännitys keskipisteen ympärillä vähenee. Liberaalit puolueet ovat vaarassa päätyä mitäänsanomattomalle haalealle keskialueelle.
RKP oppii vaikean tien kautta, ettei kieli automaattisesti anna identiteettiä vaan että voimaa tulisi hakea moninaisuuden rikkaudesta. Se on vaikea mutta välttämätön prosessi, jossa galluplukemat lopultakin pelaavat vähäisempää roolia. Tämän prosessin merkitys äänestäjille on paljon tärkeämpää. Puolue erottuu yhä enemmän aidosti humaaniksi vaihtoehdoksi, missä yksilön kunnioittaminen – riippumatta tämän kielestä, sukupuolesta, uskosta tai ihonväristä – on keskipisteessä.
”Maahanmuuttokriittisyys” on kiltti sana niille oikeistotuulille, jotka täyttävät epäuskon purjeen ja haluavat vahvistaa kansallistunnetta vähentämällä, päättämällä mitä Suomen kansa ei ole. Uskon että maa on sellaista paljon vahvempi. Riittävän varman kansan ei tarvitse olla pelätä jakaa happea muun maailman kanssa.
Haluan itse olla maahanmuuttoneutraali, kohdata ihmiset samanlaisina. En onnistu siinä aina, mutta olen sitä oppimassa yrityksen ja erehdyksen kautta. On päivänselvää että on olemassa maahanmuuttajia, jotka käyttävät väärin sosiaalijärjestelmää, aivan niin kuin osa meistä suomalaisistakin tekee. Kaikki aidot, ihmisystävälliset rakenteet ovat haavoittuvia, avoimia hyväksikäytölle.
On paljon yksinkertaisempaa olla kova kuin avoin, myös lyhytnäköisessä poliittisessa ajattelussa. Ruohonjuurien kastelu happamista lähteistä kumpuavalla vedellä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole kestävä ratkaisu. Mitä ihminen kylvää sitä hän niittää.
Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP
2 tankar om “Lith kylvää katkeruuden satoa”
Kiitos tästä kirjoituksesta Pohjalaisessa. Kontrasti samana päivänä samalla sivulla olevaan Kai Pöntisen kirjoitukseen oli valtava. Luin ensin Pöntisen tekstin, mutta sinun kirjoituksesi palautti uskon ihmisyyteen ja sivistykseen. Kiitos siitä.
Suvaitsemattomuuden ja pelon tuulet puhaltavat suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä hyvin näkyvästi. Se kertoo vain siitä, että suomalaisten on pakko muuttua ja opetella selviytymään erilaisten ihmisten ja kulttuurien kanssa. Globaali maailma pakottaa meidät siihen.
Menestystä vaaleissa!
Kiitos tästä! Olen aivan samaa mieltä – maailma pienenee koko ajan, mutta maamme vastaus ei voi olla kutistuminen eikä perääntyminen.