Suomenruotsalainen kansantanssi äänestäjien kanssa

Alkuperäinen versio: ”Finlandssvensk folkdans med väljarna”
Yleisönosastokirjoitus lähetetty lehtiin: ÖT, Vbl och Sydin, 10.6.2009
Käännös: Terhikki Mäkelä

RKP:tä on kritisoitu askeleen jäljessä olemisesta. Uskon, sen jalkojen laahaavan tahallaan jalkojaan. Perinteisen, konservatiivisen oikeistoblokin auktoriteetti on yhä hyvin suuri. Johto ilmoittaa puolueen olevan liberaali, siihen se on pakotettu – suomenruotsalaisten yhteen kokoaminen vaatii varsin laajalla suuttimella varustetun pölynimurin.

Ei siis ole yllätys että EU sai RKP- parlamentikon joka on porvarillisessa oikeistossa. Seuratkaa rahaa, niin löydätte syyn. Kaikki puhe kahdestakymmenestä pääehdokkaasta on tietenkin ensiluokkaista ”bullshittia”, valhe päin kasvoja meille ehdokkaille, jotka tapasimme Brysselissä 15. huhtikuuta vakuutettuina siitä että me kaikki pelaamme samoilla ehdoilla taloudellisen tuen suhteen. Vaaleissa olivat sitäpaitsi Torvalds ja Månsson asetettu toistensa viereen hienotunteisesti pirstomaan liberaaleja ääniä. Kampanja oli rahoitettu ja rakennettu niin että Haglundin edellytykset olisivat niin suuret kuin mahdollista, ja asetelma onnistui.

Jos puolue olisi ollut tosissaan kiinnostunut ehdokkuuden laajuudesta, olisi nähty että sekä nimeäminen että taloudellinen tuki olisi ollut tasan balansoitu liberaalien ja konservatiivien ehdokkaiden kesken, eteläisen Suomen ja Pohjanmaan välillä. Nyt sellaista tahtoa ei löytynyt. Piilotettu agenda on ollut saada ehdokas joka tyydyttää puolueen todellisen vallanhimon. Siihen ei kuulu Wallin – hän on enemmänkin yksi kaljuunanfiguureista aluksen keulilla, iloisesti laineilla hyppien.

En välitä erilaisten ”hiukan enemmän pääasiallisten” pääehdokkaiden kampanjarahoituksen takana olevien rahastojen, säätiöiden ja tukiryhmien nimistä. Terveellä maalaisjärkeä käyttäen voidaan todeta että pääoma tulee niiltä joilla on valtaa vaikuttaa siihen että RKP edustaa oikeistopolitiikkaa puettuna liberaaleihin ruotsinkielisiin vaatteisiin.

”Pääasia on että pystyimme säilyttämään suomenruotsalaisen mandaatin Brysselissä” – se on mantra jota puolueen toimesta messutaan vastauksena kaikkiin kriittisiin analyyseihin tämän tapauksen yhteydessä. Jos tämä todellakin on pääasia, olisi johto voinut toimia toisin kampanjan aikana, valmistaa tilaa oikeuden mukaisille mahdollisuuksille saadakseen aidosti liberaalin RKP-edustuksen parlamenttiin. Nyt ammutaan itseään jalkaan – ei voida sen enempää toivoa kuin vaatiakaan, että suomenruotsalaiset ikuisesti kielellisen solidaarisuuden nimissä asettuvat antamaan äänensä vanhentuneelle, konservatiiviselle oikeistopolitiikalle.

Ajattelen siis hyvin kaksijakoisesti. Olen hyvin surullinen siitä ettei RKP:llä itse asiassa tunnu olevan mitään halua täyttää tyhjiötä puoluekentän keskustassa, olla todellinen liberaalinen vaihtoehto suomalaisessa politiikassa. Taistelussa yksilön valinnan vapauden puolesta – myös siinä kysymyksessä, mitä kieltä puhutaan – on paljon suurempi painoarvo kuin sillä mitä tämä perustetuttu, tekohengitys puolue harjoittaa. Ruotsin kielen hengissä pysymiseen on uutta happea, mutta silloin pitää uskaltaa siirtää fokus kielireviirin puolustuksesta sen turvaamiseen, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.

Samalla olen vilpittömän onnellinen siitä että lähetimme parlamentikon europarlamentin liberaaliin puolueryhmään. Tämä puolueryhmähän jarruttaa holhousta mitä parhaimmin. Se oli itsessään pienellä kampanjavälineillä ja melkein 6000 äänestäjän luottamuksella tehdyn mielipuolisen työmäärän väärtti. Kiitos kaikille jotka äänestitte minua! Äänenne menivät tarkoitukseen, joka on paljon suurempi kuin RKP haluaa olla.

Dela, följ:
Dela på Facebook
Följ via epost
Dela på Twitter
Dela på Pinterest
Dela via Whatsapp
Dela på Google+
Följ via RSS

Kommentera

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *