Alkuperäinen versio: ”Nr 21: Civil olydnad”
Käännös: Terhikki Mäkelä
Mielenosoitus torilla 5. joulukuuta oli esimerkki kansalaistottelemattomuudesta. Jotkut näkevät sen rikollisena toimintana, toiset ovat sitä mieltä että se on merkki toimivasta ja itseään sääntelevästä demokraattisesta yhteiskunnasta. Minä kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.
Ollakseni selkeä koin tärkeäksi määritellä itse käsitteen: Kansalaistottelemattomuudessa on tärkeää että kerrotaan mitä tehdään ja minkä vuoksi.
Ajatellaanpa, että jollain tieosuudella on nopeusrajoitus 60 km tunnissa, ja minä olen vakuuttunut että se stressaa kuljettajia ja aiheuttaa vaarallisia ohituksia… että se turvallisuuden sijaan muuttaakin tieosuuden vaarallisemmaksi.
Voin reagoida siihen eritavoin:
- Voin kirjoittaa mielipidekirjoituksen lehteen, ottaa yhteyttä liikenneministeriöön, puhua asiasta kansanedustajille, osoittaa mieltä kantaen kylttejä ”nopeusrajoituksia korotettava tieosuudella X”. Tämä on parlamentaarinen, lainkuuliainen tapa toimia. Ongelmana on, että prosessi on usein loputon ja kansalaisten mukaansaaminen vaikeaa.
- Voin olla välittämättä laista ja yksinkertaisesti ajaa ylinopeutta, koska ajattelen, että nopeusrajoitus on järjetön ja suorastaan vaarallinen.
- Voin myös ilmoittaa viranomaisille, mediaan (ja sitä kautta yleisölle) että tulen ajamaan liian nopeasti tietyllä tieosuudella, ja sitten tehdä juuri niin. Poliisi reagoi, hoitaa tehtävänsä pysäyttämällä minut ja antamalla minulle sakot. Myös yleisö reagoi – jotkut suuttuvat, toiset ryhtyvät toimiin muutoksen aikaansaamiseksi. Keskustelu avautuu ja asiasta tulee yhtäkkiä hyvin ajankohtainen. Muodostetaan mielipiteitä, ja jos riittävän moni seisoo sen takana, mitä tein, se luo myös painetta päättäjiin.
Viimeisin esimerkki on kansalaistottelemattomuutta. Se ei koskaan tapahdu salaa vaan avoimesti. Se joka näin toimii, on tietoinen seurauksista ja samalla valmis kärsimään rangaistuksen teostaan. Joku voi ajatella hyppäävänsä Helsingissä raitiovaunuun ja matkustaa ilman matkalippua, koska ajattele, että julkisen liikenteen tulisi olla kaikille ilmaista. Jos toiminnasta tehdään etukäteen julkinen, kyse on kansalaistottelemattomuudesta, jos se tapahtuu salassa, kyseessä on yksinomaan lainrikkomus.
Jos tuhannet nuuskankäyttäjät olisivat osoittaneet kansalaistottelemattomuutta ja myyneet nuuskaa torilla 1990-luvun loppupuolella, tilanne tuskin olisi sellainen kuin se on nyt, kun vankeustuomioita luetaan ihmisille jotka ovat myyneet tuotetta joka valtaosan mielestä ei pitäisi olla kiellettyä. Toivon koko sydämestäni että nuuskan totaalikielto ei saa Suomessa lainvoimaa, mutta jos niin käy, on ehdottomasti aika toimia käyttäen tervettä kansalaisaktiivisuutta.