rakkaus

5 inlägg

Nähdä lapsi

EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Lehtien yleisöosasto

NÄHDÄ LAPSI

(lähetetty lehtiin 14.5.2009)

RKP tukee homoseksuaalien adoptio-oikeutta, ja tämä on aiheuttanut rajun keskustelun. Yksi vastapuolen argumenteista on se, että pitää olla heikomman osapuolen puolella, puhua sen lapsen puolesta, joka on liian pieni voidakseen valita itse.

Mutta kukaan ei valitse vanhempiaan, sen enempää biologisia kuin adoptoitujakaan. On ehdottomasti olemassa onnellisia perheitä, joissa vanhemmat ovat heteroseksuaaleja. On myös pirstoutuneita perheitä mutkikkaine vanhempien välisine suhteineen, kasassa pidettyjä perheitä joissa vanhempien välit ovat jäätävän kylmiä, yksinhuoltajavanhempia jotka tekevät kaiken mitä suinkin jaksavat ja osaavat, omien lastensa hyvinvoinnin eteen. Meillä tuskin on lopullista vastausta tähän – itse ainakin joudun vähän kerrallaan opettelemaan mitä tarkoittaa se että on isä, ja Jumala tietää, että teen virheitä. Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta elää näin.

Adoptio-oikeuden tulisi antaa homoseksuaaleille, samoin kuin heteroseksuaaleille, mahdollisuuden käydä läpi adoptioviranomaisten laatima soveltuvuusselvitys. Ei ole oikein sanoa, että tässä olisi kyseessä perusteeton rinnastus – kysymys on siitä ettei erotella, ja se on linjassa maan perustuslain kanssa. Lainsäädännön tulisi taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet, täysin riippumatta meidän henkilökohtaisista mielipiteistämme tässä asiassa.

Itse uskon perinteiseen perheeseen, vaikka reaalitilanne ympärilläni vaikuttaa hyvin toisenlaiselta. Uskon myös toisenlaisiin perhekokoonpanoihin, sekä sellaisiin jotka elämä on tuonut tullessaan, että sellaisiin, jotka ovat itse valittuja. Tuen kaikkia huoltajia, jotka välittävät ja haluavat lapsen parasta, sekä hetero- että homoseksuaaleja, pareja ja yksineläjiä.

Tämän teen, koska olen vakuuttunut siitä että tärkeää on se, että lapsi tuntee olevansa turvassa, huomioitu ja rakastettu. Koska ei ole minun asiani mennä ja arvostella missä muodoissa lapsi voi niin tuntea, haluan mieluusti jättää lain oven raolleen kaikille vilpittömille yrityksille luona sellaisia kasvuympäristöjä.

Patrick Wingren
EU-ehdokas, RKP

Nro 4: Uskaltaa rakastaa itseään

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset

Alkuperäinen versio: ”Nr 4: Att våga älska sig själv”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Meidät ohjelmoidaan hyvin varhain etsimään arvoamme itsemme ulkopuolelta. Nyt on aika luopua siitä ajatuksesta. Ihminen ei tule vapaaksi taloudellisen riippumattomuuden kautta, vaan olemalla se, joka hän voi olla.

— Kyse ei ole siitä että näkisi itsensä muita parempana. Itsensä rakastaminen ja toisten ihmisten rakastaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Asia on täysin päinvastoin. Ihmisen ainoa mahdollisuus tulla todella lähelle toista ihmistä on olla kohtelematta huonosti sitä peilikuvaa jonka ihmiset hänessä näkevät.

— Ei myöskään ole kyse itsekkyydestä. Itsekkyyden vastakohta ei ole oman itsensä aliarviointi vaan itsestään antaminen. On helppoa oivaltaa ettei halua jakaa sellaista, josta ei pidä. Ei sellaista halua antaa ulos itsestään, muiden nähtäville.

Kukaan ei ole sanonut, että meidän tulisi elää niin kuin muut toivovat. Ei ole erityisen kaunista olla erottumatta muista. Se, että luonnollisin tie yhteyteen olisi tulla niin toistemme kaltaiseksi kuin mahdollista, on yksi suurimmista valheista joita koskaan on lausuttu. Kollektiivinen tasapäistäminen tekee ihmisestä apaattisen, ja välinpitämätön ihminen on epäinhimillinen sanan kirjaimellisessa merkityksessä – hän ei ole oma itsensä.

Traagista on, että me itse annamme tämän tapahtua. Me valitsemme kansan edustajat. Kuitenkin suuri osa heistä näkee itsensä meidän laillisina holhoojinamme. Poliitikkojen tulisi sen sijaan muokata meille tilaa – vaikka me kasvaisimme siihen suuntaan johon he itse eivät halua kasvaa.

Ihminen tarvitsee tietyn rakenteen käytännön elämää varten. Mitä hän ei sitä vastoin tarvitse, on opaskirja omalle etsimiselleen. Jos otamme ihmiseltä pois aloitteellisuuden, otamme samalla pois myös hänen antaumuksellisuutensa.

Niinpä meillä on kaksi vakavaa ongelmaa. Toisaalta valtio rajoittaa meitä monella eri alueella. Toisaalta rajoitamme alitajuisesti itseämme, monilla vähintään yhtä tärkeillä alueilla.

Joitain vuosia sitten näin tv-haastattelun mustasta 16-vuotiaasta tytöstä Bronxilaisella koulun pihalla. Hän ei pystynyt maksamaan koulutuksestaan, joten hän meni ”julkiseen kouluun”, jonka keskiluokka näkee enemmän tai vähemmän pedagogisena kaatopaikkana, tai pääteasemana.

Toimittaja kysyi tytöltä, mitä tämä tulisi tekemään lopetettuaan lukion. En unohda hänen vastaustaan: ”I’m an extraordinary person, I can do anything I want.” (olen ainutlaatuinen ihminen, voin tehdä mitä haluan)

Tämän sanoi siis hän yhteiskunnassa, jossa hänen edellytyksensä ovat murto-osa omastamme. Usko itseensä – ja sellainen liikkumavapaus että vastoin kaikkia odotuksia uskaltaa yrittää – voi tehdä ihmeitä. Minulla on sellainen tunne, että hän jo nyt elää todeksi unelmaansa.

On korkea aika muuttaa yhteiskunnan arvojärjestystä. Todellinen pääoma on siinä että ihmiselle annetaan tilaa uskaltaa itse. Vastuu vapauttaa.

Nro 12: Genderismi

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 12: Genderism”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Olen yhtä väsynyt naisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun kuin sokeaan feminismiinkin. Sen enempää naiset kuin miehetkään eivät ole heikkoja, vaikka toinen sukupuoli niin väittäisikin. Olemme samanarvoisia ja yhdessä vahvoja.

Miehen historia on samalla hyvin paskamainen, sortoa ja hyväksikäyttöä, Luoja ties mitä muuta. Nainen on – viimeaikoihin asti – ollut vastaanottava osapuoli. Irtipäässeen heilurin voimalla on nyt kaikki kääntynyt väkivaltaisesti toiseen ääripäähän. En itse ymmärrä, miksi minun pitäisi automaattisesti tulla hylätyksi suomenruotsalaisena, siviilipalvelusmiehenä, vapaakirkollisena, tai tässä tapauksessa – miehenä.

Naiset ja miehet ovat erilaisia ja samalla vaistomaisesti kiinnostuneita toisiinsa tutustumisesta – lähtökohta ei voisi olla juurikaan parempi kuin se on. Sitten se, että me toisinaan käsittelemme tätä tilannetta niin ennenkuulumattoman väärin, on traagista. Emme kuitenkaan täysin onnistu tuhoamaan perusajatusta.

Toisen ahdisteleminen ei ole koskaan ok. Ei, oli sitten kysymys sukupuolesta, seksuaalisuudesta, etnisestä taustasta, kielestä tai uskosta. Haluaisin nähdä sukupuolisyrjinnästä käytävän keskustelun laajenevan koskemaan syrjintää sen kaikissa muodoissa.

Yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet tulee lopettaa. Tähän kuuluu, listan kärkipäässä, samasta työstä maksettava palkka. Se, että naiset nostavat matalampaa palkkaa kuin miehet on minusta täysin käsittämätöntä.

Tähän sisältyy myös suuri määrä perinnäistä ajattelua siitä miten/missä/miksi naisten ja miesten tulee käyttäytyä tietyllä tavalla – parisuhteessa, perheessä, yhteisössä, julkisuudessa. Kaikki tämä voi muuttua jos uskalletaan kohdata toisemme ihmisinä, jos sinä ja minä kohtaamme toisemme sen sijaan että ”me” suhtaudumme ”heihin”. Loppu – kaikki keskustelu feminismistä ja sovinismista – on itse asiassa paljon vähemmän tärkeää. Tai ainakin paljon vähemmän arvoista.

Nro 13: Usko Toivo Rakkaus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Tro Hopp Kärlek” (www.bloggen.fi/pati 24.12.2008)
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Kauneinta Raamatussa lienee se, miten monet sen keskeisistä henkilöistä olivat sellaisia joita muut eivät pitäneen minään. Kun jumppatunnilla valitaan jäseniä joukkueisiin, nämä henkilöt olisivat tulleet valituiksi viimeisinä.

— Aabraham ja Saara eivät voineet saada lasta. He tulivat vanhemmiksi Israelin kansalle.

— Mooseksesta, jolla oli ”kankea puhe ja hidas kieli”, tuli karismaattinen kansanjohtaja, joka johdatti Israelin kansan pois Egyptistä.

— Joona kieltäytyi itsepäisesti menemästä Niiniveen ennen pikku tapausta valaan kanssa. Kun sitten Jumala armahti kaupunkia eikä enää halunnut hävittää sitä maan tasalle, Joona poltti päreensä, koska hänen profetiansa ei käynytkään toteen.

— Suurin osa tunnetuista opetuslapsista, he, joista myöhemmin tuli kirkon eteenpäin viejiä apostoleina, olivat kalastajia ja lisäksi yksi vihattu tullimies.

— Sauluksesta, mustavalkoisesta, virkaintoisesta kristittyjen jahtaajasta tuli Paavali, hengellinen isä heille joita hän aiemmin pyrki tuhomaan.

Ja niin, sitten Jeesus. Syntyi tavallisista maanläheisistä ihmisistä jotka sitä paitsi eivät löytäneet kunniallista yöpaikkaa, vaan joutuivat etsiytymään yöksi talliin. Tämän kuninkaallisen luo ensimmäiselle valtiovierailulle tulivat kedon paimenet, kuninkaallisen, joka ei ole tästä maailmasta.

Hyvin heikkotasoista! Jos Joosef ja Maria olisivat voineet tietää, että ajanlasku aloitettaisiin tästä syntymästä, he olisivat todennäköisesti kiljuneet riemusta. Nyt kaikki sujui hyvin, poika saavutti 30 vuoden iän timpurina ja eli sen jälkeen muutaman räjähdysherkän vuoden – vuoden, jotka muuttivat maailman sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Opetus? Ehkä se, että ei tarvitse olla täydellinen, että saa olla pelokas, että kuitenkin saa uskaltaa kasvaa tehtävässään. Uskoa, toivoa ja rakastaa.

Nro 24: Kristillisyys, yksinkertaisuus ja moninaisuus

25 asiaa EU-vaalit 2009 Kirjoitukset Suomeksi

Alkuperäinen versio: ”Nr 24: Kristendom, enfald och mångfald”
Käännös: Terhikki Mäkelä 

Liittyen ajankohtaiseen keskusteluun haluan sanoa, että en ainoastaan hyväksy naispappeja ja homoseksuaaleja, minä tuen heitä. Minä uskon, myös rakkauteen. Raamattu on pitkälti aikansa lapsi vaikkakin sen sanoma on ikuista. Paavalin antaumuksellinen ja oman aikansa mukainen sovinismi ei ole peruste oman leukansa nostamiselle eikä myöskään irrallisia Mooseksen kirjojen sitaatteja voida käyttää lyömäaseina moraalikysymyksissä.

”Rakastakaa toinen toistanne”. Ajattelen usein että uskonnollisuuteen pohjautuvat blogit ovat paikkoja joissa keskustelut ovat kaikkein rajoittuneimpia ja vihamielisimpiä. Jos on totta että hedelmistään puu tunnetaan, olen peloissani.

”Älkää tuomitko”. Se että itse ollaan vakuuttuneita jostain ja että asialla on tuhatvuotinen historia, ei anna aihetta rehentelyyn. On suuri mahdollisuus, että monet liberaalit kristityt olisivat olleet fariseuksia 2000 vuotta sitten jos he olisivat kohdanneet niitä mullistavia ajatuksia joita silloin esitettiin.

Koska kukaan meistä ei tiedä, miten elämä tulisi elää, on luonnollista antaa tilaa niille, jotka vilpittömästi ponnistelevat elääkseen elämänsä niin rehellisesti kuin on mahdollista.