Alkuperäinen versio: ”Nr 10: Budorden”
Käännös: Terhikki Mäkelä
Viime syksynä luin Raamatun läpi jae jakeelta. Yksi asia kerrallaan toimii hyvin minulle, joten antauduin tähän projektiin – ja kahlasin sen läpi :)
Täytyy tunnustaa että Mooseksen kirjojen sukuluettelot eivät olleet erityisen innostavia. On myös myönnettävä, että jännitysperspektiivistä katsottuna teos on aika epäonnistunut. Päähenkilö esitellään kirjan viimeisessä neljänneksessä ja hän kuolee muutaman vähäpätöisen sivun jälkeen. Sitten sama todetaan kolme kertaa peräkkäin ja loppukirja on tapahtuneen arviointia.
Ei siis mikään #1 best-seller kioskeihin. Kuitenkin ajaton, ja niin syvä, etten koskaan tule ymmärtämään sitä läpikotaisin.
Viittamme hyvin usein kymmeneen käskyyn. On totta että voi näyttää siltä että odotetaan pahinta. Vain kaksi niistä kehottaa johonkin, kahdeksan muuta alkavat sanalla: ”Älä…”
Kun vaihdoin näkökulmaa, asiasta tuli minulle todella kiinnostava.
Sieltä ei löydy yhtään kehotusta vihaamiseen, syrjintään, epäluuloon, erityiskohteluun, vain omasta itsestä välittämiseen. Mikään käskyistä ei ohjaa välinpitämättömyyteen ja passiivisuuteen. Kaikki lähtevät siitä että ihminen tuntee, haluaa, uskaltaa, onnistuu ja epäonnistuu. Vaikka teksti voi tuntua vanhalta tänään, sen läpi loistaa vanhemman huolenpito ja se tekee kivitaulusta valoisan, lämpimän. Joku välittää.
Elämäntilanteemme eivät ole samanlaisia. Ihminen on aina joutunut painiskelemaan itsensä kanssa, halusi hän sitä tai ei. Vaihtoehto on kauhea – että otettaisiin pois ihmisen oikeus ajatella itse, voida valita. Fyysinen, henkinen, hengellinen tai yhteiskunnallinen lobotomia ei ole vastaus. Tuntuu turvalliselta saada taustatukea tuhatvuotisesta viisaudesta – yleensäkin kaikista suurista uskonnoista, ja erityisesti minun syyslukemistostani.