Dagsarkiv: 13 juni 2009

… tai

”Kaksikymmentä pientä pääehdokasta”

– the true story, as far as I know

Alkuperäinen versio: ”Money talks, bullshit walks”
Käännös: Terhikki Mäkelä

Keskiviikko 15.huhtikuuta 2009. Ruotsalaisen kansanpuolueen EU-ehdokkaat on kutsuttu Brysseliin Henrik Laxin, istuvanan MEPin toimesta. Suurin osa niistä jotka tähtäävät vaaleihin on paikalla – joku ei päässyt tulemaan, viimeisiä ei vielä ollut nimetty.

Yksi ehdokkaista, Björn Månsson, halusi esittää avoimen kysymyksen puoluesihteeri Ulla Achrénille. Carl Haglund oli nimitetty päivää aikaisemmin, ja annettu ymmärtää että raha ei olisi mikään ongelma kampanjassa.

— Nyt Månsson ihmetteli tarkoittiko tämä lausahdus sitä että tietyt ehdokkaat saisivat suuremman taloudellisen tuen kuin muut? —

Achrén sanoi että kaikki saavat yhtä paljon, siis 10.000 euroa. Hän lisäsi lähes samaan hengenvetoon että hänellä ei tietenkään kontrolloi kaikkien rahastoja, yhdistyksiä, tukiryhmiä jne. joiden voidaan ajatella haluavan avustavan. MUTTA tärkeää on, sanoi hän, että RKP tällä kertaa menee vaaleihin leveällä rintamalla, 20 pääehdokkaalla.

……..

Sunnuntai 24 toukokuuta. Kristiinankaupungissa, Pohjanmaalla – enemmän ehdokkaita kuin kuulijoita kokoontui EU-keskusteluun Bio Duxiin. Paluumatkalla Vasaan juteltiin kampanjasta.

— Månsson kysyi hienotunteisesti rahoituksestani. Sanoin, että käytän sen mitä olen saanut puolueelta, en enempää. – Ai, juuri niin, sanoi hän. Entä itse? minä kysyin. – Juu,sanoi Månsson, hän sai kyllä hiukan enemmän rahaa, mm. Konstsamfundetilta. —

En ollut koskaan kuullut kissan puhuvan, enkä myöskään nähnyt sellaisen nielaisevan kanarialintua. Mutta jos joskus päädyn tilanteeseen, jossa molemmat kriteerit samanaikaisesti toteutuvat, niin nyt minulla on ainakin jotain, johon voin sitä verrata.

……..

Maanantai 1 kesäkuuta. Hbl oli meilannut joitain päiviä aiemmin ja kysynyt meiltä RKP:n ehdokkailta, kuinka rahoitamme kampanjamme. Nyt julkaistaan ensimmäinen artikkeli. Se osoittaa että Haglundilla on suurin budjetti. Månssonilla on toiseksi suurin – jopa + 40.000 euroa RKP:ltä. Joitain päiviä myöhemmin Haglund päättää selittää tarkemmin ja näyttää RKP-avustuksen: + 56.000 euroa.

— Haglundin ja Månssonin lisäksi myös Anna Bertills, Christel Liljeström ja Bo Linde ovat saaneet lisäavustusta. —

— Nyt tuli vauhtia, ainakin Nils Torvaldsin ja Britt Lundbergin kampanjaleireissä. Silmänräpäyksessä heidän kassoihinsa lisättiin + 15.000 euroa kumpaankin, joskin viime hetkellä. Sain itse joitain päiviä aikaisemmin ilouutisen, että paikallinen RKP antoi minulle + 1.000 euro ! :) —

— Onko joku toinen joka ajattelee, että alamme lähestyä lopputulosta? —

Sanoin alusta asti että en halua ulkoisia sponsoreita, halusin välttää sidonnaisuuksia. Näin mielenkiintoisena haasteena käyttää 10.000 euroa ja yrittää osoittaa että kaikki ei ole kiinni taloudellisesta tuesta.

Se, mitä en ollut ottanut huomioon, oli puolueen ”aatteellinen” tuki. (Jos olisin löytänyt jonkin visuaalisesti tyydyttävän tavan laittaa sanan tupla- tai tripla-sitaattiin, olisin tehnyt niin.) Uskoin todellakin sen mitä oli sanottu.

……..

Tämän blogitekstin kirjoitan seuraavista syistä:

• alleviivatakseni otsikkoa. Money talks, bullshit walks. Yksinkertaisinta on selittää minut huonoksi häviäjäksi, mutta lukekaa jumalan tähden faktat ja palatkaa asiaan jos se yhä tuntuu niin yksinkertaiselta.

• osoittaakseni kaksi poikkeusta äänien ja vaalirahoituksen yhteyden häikäilemättömään matematiikkaan. Ne kaksi jotka saivat rahoillaan eniten, olivat todellakin Nils Torvalds ja minä itse. Me olemme molemmat hankalia ja ei-populistisia puolustaessamme yksilön oikeutta omiin valintoihin. Tämä lohduttaa ja antaa uskoa tulevaisuuteen.

• osoittaakseni että oikeistokonservatiivinen RKP-perinne hallitse yhä, vaikka kuinka haluttaisiin muuta väittää. Joka uskoo että Torvalds ja Månsson sattumalta hajoittivat liberaalien äänet, aliarvioi kielikapitali-idealisteja. Vai miten sekstetin joka puoluetta lihottaa, voidaan ajatella haluavan itseään kutsuttavan.

• nollatakseni puoluejohtaja Stefan Wallinin kommentin Radio Vegassa 12.6:
  

  No, todellisuudessa se on kaikissa vaaleissa ollut niin, että erilaisiin ehdokkaisiin satsataan kampanjan eri vaiheissa eri tavoin. Se johtuu aivan yksinkertaisesti tietyistä alueista. Esimerkiksi ne, joiden pitää profiloitua suomen kielellä ja suomenkielisissä medioissa tarvitsevat vain enemmän rahaa, koska mainokset niissä ovat kalliita. Valitettavasti.

  Pelkurimaista selvitystä jahdatakseen saa ihan turhaan kyntää läpi Söderströmin tietokirjallisuuden. Tämän minä kirjoitin tietäen hyvin että jopa minun tieni kulttuurirahaston suhteen voi olla jatkossa risukkoinen.
  Ja sekalaisten vakuutusyhtiöiden, pankkien, kustantamoiden, mieskuorojen. Juu, se on selvempää kuin voisi uskoa. (Shit, tiesin että Nordeasta Aktiaan joku vuosi sitten vaihtamisessa piili jokin ansa… ;)

Koska pidän tilastoista (!) niin laitan tähän listan siitä ketkä ehdokkaista olivat kustannustehokkaimpia suhteessa äänimäärään, eli ketkä tekivät taloudellisesta näkökulmasta onnistuneimman kampanjan niillä välineillä jotka he olivat saaneet puolueelta käyttöönsä (kaikki mahdollinen ulkoinen sponsorointi on jätetty ulkopuolelle). Tilastollisesti kylmää, mutta antaa kuitenkin toivoa liberaalista tulevaisuudesta.

Pääoman ajan pitäisi todennäköisesti olla ohi. Sanaan ”pääoma” en aseta mitään vasemmisto- tai oikeistopainotusta, tarkoitan vain että se, mitä rahalla saa ei ole enää tärkeää. Voima on jossain muualla, ja on meidän asiamme antaa sille se arvo joka sille kuuluu.